Ulla pentu auton etuistuimella kopassa. Jaffa kurkkaa alaoikealta.
Aikamoinen sisupussi tämä uusi pentumme Ulla. Kävin tänään 50km päässä hoitamassa matkalla olevan sukulaisen kukkia ja otin Ullan mukaan. Yritän totuttaa sitä autokyytiin, kun se ei oikein osaa rentoutua matkalla. Olen kuljetellut sitä mukana autossa aika monta kertaa, mutta se on aina vain kovin huolestunut, istuu ja läähättää kopassa, eikä osaa käydä lepäämään.
Otin tänään mukaan puolivuotiaan Jaffan, joka on suvereeni matkustaja. Hyvä että auto on startannut kotipihasta, niin Jaffa on jo unten mailla. Lieneekö selitys siinä, että myös sen emo Jade on auto-fani, eli tykkää kovasti olla auton kyydissä ja nukkuu rentona matkojen ajan kopassa.
Totutin Jaffan jo pienenä autokyytiin ja emo oli mukana antamassa mallia. Kun jaffan veli Pepsikin oli vielä kotona, ajelutin niitä kumpaakin emon kanssa. Tällöin Jaffa oli heti kuin kotonaan, mutta velipoika vinkui vähän aina ennen kuin tottui.
Nyt ajattelin, että Jaffa saa opettaa Ullalle autolla matkustamista. Taas Jaffa torkahti rentona heti lähtövaiheessa, mutta Ulla jäi istumaan ja katseli huolestuneena kopasta ulos. Olin laittanut kopan kuljettajan viereiselle matkustajan penkille turvavöihin, että Ulla näkisi minut läheltä koko ajan. Nyt se ei vinkunut yhtään, mutta alkoi läähättää huolestuneena. Sehän kertoo, että se oli stressaantunut.
Ajoin koko 50km matkan ja Ulla istua napotti koko ajan silmä kirkkaana, läähätys vaan kuului. Juttelin sille välillä, mutta ei se rentoutunut.
Perille pennut saivat juoksennella kyläpaikassa ympäriinsä ja annoin niille pienet namipalat purtavaksi. Kastelin kukat ja viestitin sukulaiselle, että kaikki on kunnossa. Sitten lähdettiin takaisin kotiin päin.
Sama juttu taas - Jaffa alkoi vetää sikeitä heti kun auto läksi liikkeelle. Ajattelin, että Ullakin varmaan pian nukahtaa, kun oli ollut niin pitkään jo skarppina. Mutta ei. Se istua napotti pää pystyssä ja läähätti. Silmät lupsui jo päässä, mutta nukkumaan, ei missään tapauksessa...
Se piti tarkkaan silmällä mitä tapahtuu. Pari kertaa se kävi jo Jaffan viereen pitkälleen, mutta nousi taas ylös. OLin laittanut huivini kopan päälle ettei sinne turhaan näkyisi ohi vilistäviä maisemia; sen verran tietysti jätin aukkoa, että se näki minut hyvin. Autossa on ilmastointi joten meillä oli kyllä mukavan viileää.
Jaffa nukkui, Ulla läähätti. Kun lähestyimme kotiristeystä se kävi pitkälleen ja silmät lupsui jo kiinni. Päätin ajaa vähän pitemmälle, että se tottuisi autossa nukkumiseen. Mutta ei. Hetken päästä se taas nousi ylös ja läähätys jatkui.
Ajoin siis kahdesti 50 km = 100km, ja sen lisäksi ylimääräisen noin 40 km lenkin, että Ulla tottuisi.
Se ei nukkunut ennen kuin pääsimme kotiin - minä sitävastoin jo meinasin simahtaa. Silmät ristissä annoin suosiolla periksi ja käännyin Söderkullan risteyksestä takaisin moottoritietä kotiin päin. Kotiin päästyä Ulla kävi vielä ulkona pisuilla ja söi vähän ennenkuin kävi nukkumaan.
Seuraavalla kerralla automatkalle laitan Ullan koppaan feromonisuihketta - empäs ole muistanut vielä sitä käyttää. Feromonivalmiste jäljittelee emon erittämää hormonaalista tuoksua, jolla se viestittää pennuille, että olkaa rauhassa, kaikki on hyvin. Olen hankkinut sitä uudenvuoden paukuttelujen alla rauhoittamaan koiria ja muistin, että sitähän on vielä jäljellä.
Sitä kokeilemme ehkä jo huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti