Pennun syntymäkoti jää taakse (yläkuva). Jaffa ja Roosa, perheen nuoret koirat ryhtyvät kaveriksi uudelle valkealle Ulla-pennulle. Lilli sairastaa.
Hassua, että pitkän pitkä alkukesä oli niin tapahtumaköyhä, että pihajuhlien jälkeen alkoi melkein pitkästyttää. Nyt yhtäkkiä tapahtuu kaikenlaista...
Toissapäivänä haimme uuden perheenjäsenen kotiin. Pikku Ulla tuli Haminasta 9 viikon ikäisenä. Se oli hyvin reipas pikkuinen, vaikka automatkalla pelottikin vähän. Se valvoi huolestuneena koko 2 tunnin kotimatkan, istuin sen kanssa auton takapenkillä ja se sai kulkea kuljetuskopan ja sylin väliä. Yhtään se ei vinkunut, mutta oli selvästi vähän ihmeissään.
Se on kyllä ihana pakkaus, todellinen lottovoitto ainakin luonteen osalta - kotiin tultua se oli heti kuin olisi aina ollut täällä, kuljeskeli vaan ympärillen katselemassa ja nuuskimassa, että missäs nyt ollaan. Pikkuisen häntä laski alaviistoon, kun uudet koirakaverit tuli yksitellen tutustumaan, mutta hetikohta häntä nousi taas ylös kuin purje ja sitten taas mentiin.
Ensimmäisenä yönäkään ei kuulunut pikkuisesta edes pihausta, se nukkui sikeästi pitkälle aamuun syötyään hyvän annoksen ruokaa.
Kaveriksi valikoitui heti Jaffa-poika, jolle ensialkuun tuotti vaikeuksia ymmärtää ettei Ulla ollutkaan astumaan valmis morsian. Ehkä Jaffan intoa vielä lisäsi se, kun Mandin juoksu oli vielä loppuvaiheissaan, Mandin astutuksesta oli vain viikko. Mutta aika helposti Jaffa tajusi tilanteen (muutaman torumisen jälkeen) ja jopas alkoi löytyä pikkupentu-leikkejä Ullan kanssa.
Roosakin oli kovasti Ullan touhuista kiinnostunut ja kun Ulla harjoitteli ulkona portaissa kulkemista (ylöspäin meni heti, mutta alaspäin vähän vaikeaa) meni Roosa vierelle ja näytti monta kertaa, että näin, tule näin...
Vitsi että nuo koirat on sitten ihania, kun vielä seuraa niiden keskinäisiä touhuja.
Lilli sairastui
Tänään, perjantaina, 10-vuotias Lilli alkoi yskiä ja yskä senkun jatkui. Panin sen merkille ja kun se ei lakannut, tilasin ajan lääkärille. Pääsimme heti samana päivänä ja siellä luottoeläinlääkärimme totesi, että keuhkoissa tuntuu olevan nestettä, ehkä sydämessäkin on jotakin, mutta ei saa kunnolla selvää kun keuhkoissa rohisee niin. Lilli sai nesteenpoisto- ja sydänlääkettä, joita kokeillaan nyt alkuun kolme viikkoa. Sitten mennään kontrolliin.
Voi voi. Ennustetta oli vaikea sanoa, toivotaan että lääkkeet tehoavat. Ne eivät aina kuulemma tehoa ja silloin voi ennuste olla huono. Mutta jos ne tehoavat, voi elämä jatkua useita vuosiakin eteenpäin.
Lillillä oli viime syksynä vakava tilanne, kun sillä oli keuhkokuume. Se parani onneksi antibiooteilla.
Lilli on meidän SUURI PERSOONA. Se on niin mainio pakkaus, luonteeltaan rohkea ja reipas, kaikkien kaveri, rakastaa kaikkia ihmisiä jotka kohtaa, on toisille chihuille ystävällinen. Sillä on hassuja tapoja, se esim. pissaa ulkona seisoen vain etujaloillaan (yrittää isotella, lirauttaa suihkun korkealle että muut koirat luulisivat siihen merkanneen koiran olevan ISON).
Aina kun se haluaa jotakin (mitä vain; pullaa, namia, suuhunpantavaa, syliin, silityksiä, yms) se nousee istumaan takajalkojen varaan ja tekee "pupun", vimpsuttaa etujaloilla ilmassa. Viileillä ilmoilla iltaisin se örisee sängyssään, jos ollaan unohdettu laittaa sille peitto, ja kun se peitellään, örinä lakkaa, uni maistuu. Ynnä muuta... kumpa se vielä saisi elellä ja olla ilonamme...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti