59. Juoksua odotellaan

Kuvassa Konrad, Tukholmassa asuva komea uros.
Mandi-tyttösen juoksu on taas antanut odottaa itseään. Se on tarkoitus astuttaa, ja koska sulho asuu Ruotsissa, on valmisteluja tehty pitkään.
Helmikuussa jo aloitettiin: Mandi sai viimeisimmän rabies-rokotuksen ja sitten odotettiin 4kk, että vasta-aineet kohoaisi. Kesäkuun alussa otettiin vasta-ainetesti, joka vaaditaan Ruotsiin matkustavilta koirilta. Sitten odotettiin vielä 2 viikkoa että testin tulos saatiin. Sitten vielä täytettiin koirien EU-passi, johon tuli kaikki tarpeelliset merkinnät, myös vasta-ainetestin tulos. Tietysti otettiin myös passikuva, joka nyt komeilee passin sivulla.
Tätä kaikkea ennen oli tietysti päästy uroksen omistajan kanssa sopimukseen, että astutus on mahdollista.
Tapasimme joulukuussa 2010 Messukeskuksen Voittaja-näyttelyssä. Olin katsomassa näyttelyä. Kun näin Konradin kehässä, WAU, ihastuin heti. Tuo on juuri sellainen minkä haluan Mandille sulhaseksi. Tumma suklaa, kaakaonvärinen ja upea turkki. Lisäksi muutenkin hyvä, Ruotsin ja Norjan valio.
Menin kehän jälkeen juttelemaan omistajan kanssa. Hän asuu Pohjois-Tukholmassa ja hänellä on kennel. Esittelin itseni ja kerroin, että hän voisi kysyä minusta tietoja Ahvenanmaalaiselta kasvattajalta, jonka luona olin yhden nartun kanssa käynyt kymmenisen vuotta sitten. He taas kävivät meillä yöpymässä, kun olivat Suomessa näyttelymatkalla. On hyvä, kun on yhteisiä tuttuja niin erilaiset asiat selviää ja toinen voi selvittää mm. henkilön luotettavuutta. - Kun tuossa yhteydessä tulin miettineeksi, miltä minä suomalainen näytän ruotsalaisen mielestä - toivottavasti ei yhtälailla epämääräiseltä, kuin meidän mielestä ovat esim. virolaiset ja venäläiset...(vaikka heillä on nykyään joitakin todella huipputason kasvattajia, hinnatkin sen mukaiset ... 3000-4000e)

Näyttelyn jälkeen vaihdoimme sitten sähköposteja. Lähetin heille kuvia Mandista ja sen sukupuun, itse tietysti otin myös tarkemmin selvää uroksen sukupuusta. Hän suostui että voisin tuoda Mandia Konradille. Sovimme sitten, että tulevan kesän juoksun aikaan tulemme Tukholmaan Konradia tervehtimään.

Nyt on sitten tullut aika, jolloin tuo suunnitelma on lähellä toteutumista. Mandin juoksu on aina ollut epäselvä, nytkin sillä oli vaaleanpunaista tihkueritystä jo viikko sitten. Kävimme jo silloin progesteronitestissä, mutta sen juoksu ei ollut sen mukaan vielä alkanut.
Nyt kävimme uudestaan testissä eilen, mutta vieläkään ei ollut kunnon selvää juoksua. Lääkäri sanoi hauskasti, että testin mukaan ei ole juoksua, mutta ei ole olemattakaan... Ota nyt siitä selvää.
Eli menemme taas huomenna testiin. Mandilla on jo havaittu vähän punaisempaa tippaa, mutta kuten aina, tosi vähän. Saa olla tarkkana, että tipat saa kiinni paperille.

Tällainen pitkä matka on pulmallinen astutuksen kannala, koska matka pitää saada osumaan juuri oikeaan aikaan juoksua. Ei ole myöskään mahdollista jättää narttua uroksen luokse pitemmäksi aikaa. Pakko siis käydä testeissä.

Joku sanoi, että onko tuo nyt vaivan ja rahanmenon arvoista, kun menet Ruotsiin asti, eikö Suomessa ole hyviä uroksia.
- Onhan niitä, mutta kun minä haluan just tuon. Tämä kasvattaminen on harrastus, vaativa sellainen, eikä tarkoitus olekaan päästä mahdollisimman helpolla. Olen vaativainen, ja tavoitteeni on pyrkiä mahdollisimman hyvään lopputulokseen.
Onhan niitä kallimpiakin harrastuksia, esim. ratsastus, golfaaminen, purjehdus...???
Saatikka että aikaansaa maailmaan uusia hienoja koirayksilöitä!!! Ainakin yrittää parhaansa...