26. JADE PULLUKKA

Jade ja sen pömppö vatsa on liikuttavan näköinen yhdistelmä.
Jaden odotus lähenee loppuaan, enää on viikko jäljellä H-hetkeen. Sen vointi on ollut oikein hyvä, ruoka maistuu, samoin uni. Sylissä se tykkäisi olla vaikka kaiken aikaa ja käpälä haroo heti pyytämään lisää, jos silitykset loppuu.
Kovasti se tuntuu pitävän vitamiinipitoisista kasviksista, ja olenkin antanut välipaloiksi sille pikku paloja keitettyä parsakaalia, mandariinipaloja tosi pieninä nokareina, samoin paprikapaloja. Nyt on ruokaa annosteltu jo neljään kertaan päivässä, ja aina maistuu. Päivän viimeisin, illallisena jauhelihaa jonka seassa on hiven porkkanalaatikkoa (riisiä,porkkanaa), tuntuu olevan erityisen herkkua, se ahmaisee iltaruokansa vauhdilla.

Olen jo etsinyt kaupoista pahvilaatikkoa, jonka voisin valmistaa Jadelle sopivaksi pentuelaatikoksi. Meidän iso pentulaatikko, joka on palvellut jo monta pentuetta, on liika iso pikku-Jadelle, se kun on normaalipainoltaan vain vähän yli 2 kiloa.
Ensi tiistaina vien Jaden sitten tiineysröntgeniin. Sitten nähdään tarkalleen montako pentua siellä on tulossa, ja miten isoilta ne näyttävät.

ROOSA-pentu on todella reipas pikku koira. Olimme eilen koirakylässä Paulan ja kolmen chihun luona ja Roosa oli siellä tosi reippaasti, vaikka tapasi koirat ensimmäistä kertaa. Paulan Neela yritti ensin vähän äristä Roosalle, mutta Roosa ei ollut moksiskaan, katsoi vain ja ihmetteli että mitäs tuo meinaa, sen häntä ei laskenut senttiäkään. Sitten ne nuuskivat ja leikkivät ihan kuin ei mitään alku-epäluuloa olisi ollutkaan.

25. Siru sai pentuja

Ensimmäisessä kuvassa Siru-chihu, jonka synnytys on käynnissä.
Toisessa kuvassa Jade-chihu, jonka synnytystä odotellaan 2 viikon kuluttua.

Ystäväni Aninan Siru-chihun synnytys oli tosiaan käynnissä silloin kun odottelin soittoa viimeksi kirjoittaessani. Anina soitti illalla, että tilanne näyttää kehittyvän, ja läksin matkaan. Koira ponnisti alussa hyvin lupaavasti, piti välillä hengähdystaukoja ja ponnisti taas. Sikiöpussi alkoi pian näkyä ja tuli supistusten edistyessä enemmän näkyviin. Kello oli noin 11 maissa illalla, kun ponnistukset alkoivat. Siru ponnisteli sisukkaasti kerta toisensa jälkeen, mutta sitten sen ponnistukset muuttuivat lyhyemmiksi ja voimattomiksi. Sikiöpussi roikkui peräpäästä, mutta mitään muuta ei tullut ulos. Kokeiltiin sen kävelyttämistä, jotta supistukset voimistuisivat, mutta se ei auttanut. Kokeilin varovasti sormella sen synnyttimien sisältä tuntuiko jo pennusta päätä tai käpäliä, mutta siellä ei ollut mitään tulossa.
Kun Siru oli ponnistellut pari tuntia ilman että pentua olisi syntynyt, läksi ystäväni viemään Sirua klinikalle.
Eläinlääkäri neuvoi minulle joskus, että jos ponnistukset ei tuota tulosta parissa tunnissa, alkaa olla vaara, että pentu menehtyy hapenpuutteeseen synnytinkanavan puristuksessa. Siru emäntineen ajoivat klinikalle ja minä ajoin kotiin nukkumaan ja toivottelin onnea. Kello oli tuolloin 2 yöllä. Olin aika huolestunut selviäisikö se syntymässä ollut pentu elossa.

Aamulla vaihdettiin heti tekstareita ja iloisia uutisia siellä olikin - kaikki kolme pentua oli selvinneet eloon. Se ensimmäinen pentu oli tosin synnyttyään ollut jo aika harmaana, mutta elvytyksen jälkeen se oli kuitenkin vironnut, ja kaksi muuta oli sitten syntynyt sen perään. Kaikki oli vieläpä sujunut ihan luonnollista tietä, kun Sirulle oli vain ensin annettu oksitosiini-hormonia voimistamaan supistuksia. Hieno juttu!!! Kaksi tyttöä ja yksi poika.

Polttoheikkous on melko yleinen vaiva koirien synnytyksissä. Olen ollut mukana mm. samojedinartun synnytyksessä, jossa ensin syntyi pari pentua ihan ongelmitta, mutta sitten ei tapahtunut enää mitään. Silloinkin emo vietiin klinikalle, siellä sille annettiin oksitosiinia ja loput pennut syntyivät vaikeuksitta. - Ponnistusten alkamisen ajankohta kannattaa varmistaa ihan tämän riskin takia, ettei pentuja turhaan menetettäisi.

OMA CHIHUMME JADE kasvattaa mahaansa, ja se onkin jo aika pullukka. Narttu on lyhytrunkoinen ja pienehkö, joten pennut pullistavat sen mahaa aikalailla. Olen antanut sille ruokaa jo kolmessa erässä, mutta varmaan joudutaan vieläkin pienentämään annoksia ja antamaan ruokaa tiheämmin, kun kasvavat pennut painavat lisää mahalaukkua. Olen lisäksi antanut sille 0,4ml Antepsin-närästyslääkettä iltaisin ruiskulla suuhun. Tämä estää närästystä ja Jaden on helpompi olla aamulla, ja se syö paremmin. Tämä on eläinlääkärin neuvoma keino, Antepsin on ihmisille tarkoitettua mietoa, nestemäistä närästyslääkettä. Joskus nartuilla on tiineyden loppuaikoina vaikea olla vatsahappojen takia, ja silloin ne saattavat syödä tosi huonosti. Kokemukseni mukaan tämä hoito auttaa emoa syömään paremmin, jolloin se itse ja pennut ovat terveempiä kun synnytys koittaa.
Meillä on vielä pari viikkoa H-hetkeen. Kumpa kaikki sujuisi hyvin.

24. JADEN ODOTUSTA

Jaden masu on jo selvästi pullea. Vielä on kolme viikkoa H-hetkeen, mitenkähän pulleaksi se vielä ehtii kasvaa.
Kaikki on mennyt hyvin, Jade voi hyvin, ruoka maistuu ja silmä on kirkkaana, eli sillä on hyvä olla. Kovasti hellyydenkipeä se kyllä on, illat viettää sohvalla sylissäni ja silittää pitäisi koko ajan.
Voi, kumpa kaikki sujuisi hyvin!!!! Tänään tilasin jo tiineysröntgeniin ajan 5.1.2011 - haluan varmistua minkä kokoisia Jaden pennut ovat synnytyksen lähestyessä.

Tänään olen keskittynyt neulomaan Lillille pukua pehmeästä vauva-langasta, kun sille pitää saada lämmintä ylle. Lilli sairasti kolme viikkoa sitten keuhkokuumeen, johon antibiootti onneksi tepsi, tosin sitä piti antaa tuplavahva annos. Kuuri kesti kolme viikkoa. Tulehdus parani, mutta nyt pitää Lillin kanssa olla kovin varovainen, pikku nuhakin saattaa olla vaikea paikka. Keuhkokuvissa oli vieläkin epämääräisiä jälkiä, eli keuhkoissa on yhä jotakin ylimääräistä, arpeutumia tai muuta.
Olen neuloessa odotellut puhelua, kun ystäväni Aninan chihutyttö Siru on saamassa pentuja ja olen luvannut mennä sinne auttamaan kun H-hetki koittaa. Anina on valvonut sen kanssa jo kolme yötä (=siis ei ole nukkunut hyvin) ja odottanut milloin hommeli alkaa. Tänään Siru ei aamulla enää syönyt ruokaansa, mikä on yleensä merkki synnytyksen lähestymisestä. Neulominen on hyvä tapa käyttää aikaa odotellessa. Toivottavasti sielläkin sitten menisi kaikki hyvin - synnytys on aina jännittävää, kun mitä tahansa voi sattua.

33.Ultraääni tutkimus

Kuvassa Jade ultra-äänitutkimuksessa, ja kahdessa alakuvassa monitorilla näkyvät pikku pyörylät, joissa on koiranpennun sikiöt, molemmista eri kuva. Tutkimuksessa vatsanpeitteen päällä liikuteltavalla anturilla tutkitaan aluetta, ja sisäelimiä näkyy monitorilla. Tutkimus on kivuton - tästä oli kovasti huolestunut eläinklinikalla ollut pikkupoika, joka tuli katsomaan mitä tutkimushuoneessa tapahtuu.

Ja nyt se sitten varmistui, mitä Jaden aamupahoinvoinnista jo epäiltiin - kyllä Jade odottaa. Kävimme eilisiltana ultrassa ja Jaden masua katsottiin ultra-äänilaitteella. Kuvissa näkyi kaksi alkiota, toisesta tarkasti jopa sydämen syke ja vilkkaasti liikehtivä olemus. Eihän kuvasta maallikko vielä kunnolla saa selvää, mutta jonkinlainen pallukanmuotoinen "pesä" siinä näkyy ja sen keskellä pieni olento.

Jadelle on alkanut ruoka maistua hyvin ja sen olo on selvästi parempi kuin viime viikon pahan olon aikaan. Sen nisät ovat pulleat ja kauniin roosanpunaiset, ja masukin on jo selvästi pikkuisen pyöristynyt. Minusta masu on pyöristynyt aavistuksen vain toiselta puolelta, mutta ultrassa sikiöt oli selvästi masun eri puolilla.
Viime tiineydessä (yli 1,5v sitten) Jadella näkyi ultrassa kolme sikiötä, mutta valmiiksi niistä kehittyi vain yksi. Kaksi muuta hävisi kuin tuhka tuuleen, eli hajosi ja imeytyi elimistöön jälkiä jättämättä. Tämä on koirilla tavallista.

Nyt toivomme kovasti - peukut ja varpaat pystyssä - että tällä kertaa molemmista kasvaisi ihka elävä, terve koiranalku.

Synnytykseen on nyt vajaa kuukausi, H-hetki koittaa tammikuun ensimmäisen viikon lopulla.
Jade on jo saanut syödäkseen penturuokaa, jota olen antanut puolet annoksesta kahdesti päivässä. Nyt pikkuhiljaa lisään penturuokaa niin että sen ruoka koostuu vain siitä ja lisänä se saa joka kerta raakaa, tuoretta jauhelihaa sekä asidofilus piimää. Muutaman kerran viikossa annan doil-kalaäljyä. Jadella on nyt selvästi enemmän ruokahalua, pitää lähiaikoina jakaa sen ruoka-annokset kolmeen osaan ja antaa viimeinen annos iltamyöhään. Sillä on taipumus lihomiseen, pitää olla tarkkana ettei se liho ylimääräistä, mutta saa kuitenkin tarpeeksi ravintoa.
Ulkoilun kanssa on nyt vähän huonoa, koska ulkona on aika kylmää. Jade käy pikaisesti pihalla asioilla ja kipittää kiireesti sisälle. Leikin sen kanssa iltaisin, että se saisi kuitenkin liikuntaa.

Pennun opetus

Roosa-pentu on nyt kolme kuukautta ja huomenna se saa ensimmäisen rokotuksen. Sen veli Bosse on lähettänyt meille terveisiä, että voi hyvin ja on tosihyvä kaveri Topi-chihun kanssa.
Roosan kanssa olemme käyneet muutamia kertoja jo kodin ulkopuolella, että se alkaisi tottua "suureen maailmaan". Kerran se oli mukanani töissä (työskentelen koulussa) ja kerran käytiin kylässä, kerran oli Roosalla toinen pikkuchihu vieraana. Nyt alan käyttää sitä enemmän eri paikoissa ja alan pikkuhiljaa opettaa sitä pannan pitämiseen. Se ei tykkää pannasta yhtään, ja vielä enemmän se inhoaa kun laitetaan pukua. Olen totutellut sitä näin pikkuhiljaa pukuun, kun ei ole pakkasilla kiirettä ulos lenkkeilemään. Roosa on kyllä käynyt ulkona ja ollut ihan innoissaan, mutta nyt sillä on vaihe, jolloin se juoksee kovaa vauhtia jonnekin piiloon, kun huomaa minun pukevan talvitakkia itselleni.
Olin eilen seuraamassa Messukeskuksen suurta koiranäyttelyä, chihuja oli todella paljon sekä lyhyt- että pitkäkarvaisia. Katselin vähän mallia: - Roosan kanssa pitää aloittaa näyttelyharjoitukset pikkuhiljaa ja leikin varjolla, että se pitäisi niitä puuhia kivana juttuna. Hampaiden katsontaa, pöydällä seisomista, eri puolilta tunnustelua, hihnassa kulkemista - ja sitten myös muiden koirien kanssa. Koirakoulu alkaa...

32. UUSI JUTTU - Jadella aamupahoinvointia

Kuvassa Jade silmät ihan lurpallaan ... uni on maistunut ja ruokaa se on vain närkkinyt tällä kuluneella viikolla. Tänä aamuna se oksensi vähän, eli sillä oli aamupahoinvointi. Voi meidän pikku Jade, kyllä se taitaa olla pieniin päin. Viikon kuluttua aion viedä sen ultra-ääni tutkimukseen.

Roosa-pentu kasvaa ja kehittyy. Se on hyvin viehättävä pieni koira. Kävimme viikonloppuna sen kanssa kylässä Hyvinkäällä, kodissa jossa ei ole toista koiraa. Roosa ensin vähän ujosteli ja ihmetteli, mutta sitten alkoi tutkia paikkoja reippaasti.
Pari iltaa takaperin Roosalla oli vieraana toinen chihutyttö, joka on täsmälleen samanikäinen kuin se. Kokoeroa oli melkoisesti, Roosa on aika paljon isompi. Iines-pentu oli reipas ja ne alkoivat heti leikkiä. Lopulta illan emäntä, Roosa, simahti kesken leikkien olohuoneen pehmopetiin.

Kunhan Roosa on rokotettu, alamme käydä enemmän eri paikoissa.

31. UUSI JUTTU: Epätietoisuutta

Kuvissa ylimpänä Jade ja Roosa-pentu, joka on hyvin ihastunut Jadeen ja menee aina sen viereen leikkimään. - Seuraavana kuva Jadesta ja sulhasmiehestä Luckystä, ja alimpana sulhosta lähikuva. Yritimme houkutella sitä nostamaan korvat ylös, mutta se piti korviaan takana.

Nyt eletään Jaden kanssa sitä tylsintä vaihetta, kun ei vielä tiedä onko se tiineenä vai ei. Astutuksesta on kulunut 2,5 viikkoa.
Seuraan kärppänä kaikkia pikku merkkejä - joo, nisät ovat kyllä paisuneet ja punertavat. Ja eilen se selvästi mietti sekä aamu- että iltaruokansa äärellä, söisikö vai ei. Onkohan sillä huono olo?

Mandin pennuista poika lähti eilen uuteen kotiin. Pennuille tuli Kennelliitosta rekisteripaperit sopivasti ennen Bossen muuttoa, että perhe sai kaikki paperit mukaansa. Iltasella tuli viestiä, että hyvin oli mennyt, Bossea oli vain vähän jännittänyt uuteen kaveriin Topi-chihuun tutustuminen.

30. Isyys selvitetty

Kuvassa Roosa, tyttöpentu on pujahtanut aikuisen Jade-nartun viereen ja yrittää saada leikkiä aikaiseksi. Roosa on ollut kovin ihastunut Jadeen heti siitä hetkestä alkaen, kun pennut alkoivat olla toisten koirien seurassa. Pentu meni heti Jaden luokse ja alkoi nuolla sen naamaa. Jade on välillä vähän ihmeissään, mutta suhtautuu kivasti pennun tykkäämiseen.
Kuluneella viikolla, kun pennut ovat jo 9-viikkoiset, saatiin DNA-testin tulokset. Odotetusti isä on Zeus, eli musta lyhytkarvainen uros. Tämä oli oikeastaan ihan selvää, koska pennut ovat niin samantyyppisiä kuin Zeus. Molemmilla on vankka, roteva rakenne ja leveä pää, pojalla kuonokin on leveä kuin isällä.
Sain nyt siis pentujen rekisteritiedot lähetettyä Kennelliittoon, rekisteritodistuksia nyt vaan odotellaan.
Poikapennulle löytyi hyvä koti. Se lähtee Hämeenlinnaan toisen chihupojan kaveriksi.
Oli ihana kun löytyi sellainen koti, jossa on kaveri!!! Ja mukava perhe muutenkin.
Tyttöpennun, Roosan aion pitää itsellä, koska se on varsin lupaava. Ulkomuoto on kaunis ja luonnekin tosireipas. Saa nyt sitten nähdä mitä tapahtuu kehityksen ja kasvun aikana, mutta siitä voi hyvinkin tulla kiva näyttelytyttö. Toivoisin ettei se jää kovin pieneksi, että voisi ehkä tulevaisuudessa tulla emoksikin - mutta se on sitten sen ajan asia.

JADE
Jade, jonka kanssa kävin Oulussa on nyt sitten seuraava jännättävä. Alkaa kohta olla pari viikkoa sulhasella käynnistä ja alan tietysti taas seurailla mahdollisia tiinehtymisen merkkejä. Olen näkevinäni, että sen nisät ovat paisuneet ja punoittavat, mikä on yleensä ensimmäinen merkki tulevista pennuista. Mutta en vielä tietenkään voi olla varma, ei auta kuin odotella.

29. UUSI TARINA ALKAA

Kaunottaremme Jade-narttu kävi sulhastelemassa ja nyt alamme seurata tapahtumia sen odotuksen tiimoilta.
Kuvissa: Ylimpänä Jade itse, keskellä Jade ja sulhanen, Lucky, alimmaisena Jade lentokoneessa pehmokopassa.

Kun Mandin kanssa pentujen tuloa valmisteltiin lähes vuoden ajan, tuli tämä Jaden astutustilanne aika äkisti eteen.
Jaden edellisestä pentueesta (=yksi pentu) on aikaa jo yli puolitoista vuotta. Sillä on ollut kaksi pentua, molemmilla synnytysklerroilla se sai vain yhden pennun.

Tutkiskelin koiriemme rekisteritietoja rokotusten ja muiden asioiden varalta, ja hoksasin että - hyvänen aika - Jadellahan on ikää jo 5 vuotta. Eikä se tuosta nuorru. Olin hiljalleen suunnitellut, että astutan sen vielä yhden kerran ensi keväänä ja odottelin sen juoksua tulevaksi koko syksyn. Silloin olisin voinut laskea summittaisesti milloin sen kevätjuoksu tulisi. Aloin jo kesällä syöttää sille enemmän proteiinipitoista ruokaa, jokaisella ruokakerralla nappuloiden lisänä myös raakaa, tuoretta jauhelihaa.
Mutta sen juoksua ei vain kuulunut. Nyt sitten huomasin, että sillähän on juoksu meneillään; vaikka olin seurannut sitä, se oli puhdistellut itsensä niin hyvin että en ollut huomannut. Laskin, että sille tulisi siis seuraava juoksu puolen vuoden päästä, vasta loppukeväällä, ja jos se saisi silloin pentuja, syntyisivät ne vasta kesällä. Ja jos asiassa tulisi jotakin viivytyksiä (kuten Mandin kanssa opin) siirtyisi kaikki vielä myöhemmäksi. - Ja olin haaveillut siitä, että saisipa Jadelta itselle narttupennun....
Siispä päätin koittaa astutusta nyt.
Kiikutin Jaden progesteronitestiin perjantaina 5.11., koska en ollut nyt ihan varma milloin juoksu oli alkanut. Tuloksena oli proge-arvo 1,8, eli juoksu on käynnissä. Uusintatestiin piti mennä maanantaina 8.11. että nähtäisiin mihin päiviin tärppipäivät sijoittuisi. OLin nimittäin päätynyt urosvalinnassa urokseen, joka asuu toisella puolen Suomea ja en voisi olla siellä kauaa.
Varmistin uroksen saatavuuden ja omistajille se kyllä kävisi. Juttelin myös alustavasti työpaikalla pomon kanssa, koska tarvitsisin 1-2 päivää vapaata töistä Oulun reissua varten. Katsoin alustavasti myös matkustuskeinoja, ja ilokseni huomasin, että lentokoneellakin pääsisi aika kohtuulliseen hintaan. Tutkin Oulun karttaa ja hotellitarjontaa, ja lentokentän lähistöllä näytti olevan sopiva pieni hotelli. Soitin sinne alustavasti ja kysyin saako heiltä päivähuonetta. Kyllä onnistuisi.
Maanantaina menimme Jaden kanssa uudestaan testiin (ajoin Helsingistä Mäntsälään aamulla ennen työhön menoa) ja tuloksena oli, että tärppipäivä olisi jo ylihuomenna10.11. - keskiviikkona.
Sitten vain äkkiä järjestelin kaikki asiat: työstä virkavapaata ja sijaisen hankinta, uroksen varaus, lentojen varaus, hotellin varaus. Aivan kuin ihmeen kaupalla kaikki järjestyi ilman minkäänlaista hankaluutta.
Keskiviikkona sitten lensimme Jaden kanssa Ouluun päivällä. Olin sopinut uroksen omistajan kanssa, että he tulevat hotellille iltapäivällä, sekin sattui sopivasti, he asuvat aivan lähellä lentokenttää ja hotellia.
Astutus onnistui ilman mutkia. Uros, Nikoli's Lucky Leader oli ollut mielessäni jo pari vuotta juuri Jadea ajatellen. Ja se osoittautui todella ihanaksi koiraksi, kaunis ja hyväkroppainen, hyväpäinen ja aivan ihana luonne! Ja näyttelyissä voitto saavutuksia sillä on pitkä ritirimpsu: VUODEN 2008 PK CHIHUAHUA,
INT (pend) & FI & SE & LV & LT & EE & BALT & RU MVA ....
Rupattelimme omistajien kanssa pitkän tovin koira-asioista, ja sitten iltamyöhällä palasin iltalennolla kotiin. Lentokoneen lähtö myöhästyi yli tunnin, eli olimme kotona vasta puolenyön jälkeen. Päivä oli ollut kiireinen, mutta antoisa.
Mandin kanssa oli saatu kokemus pitkään kestävistä valmisteluista, nyt Jaden kanssa kaikki tapahtui nopeasti, mutta helposti kuin liukuhihnalta. Jos pentuja tulisi, niiden laskettu aika olisi tammikuun alussa loppiaisen maissa.
Jännääminen alkaa taas. Ja toivominen että kaikki menisi hyvin.

28. DNA-testissä

1. kuva - Poikapennun poskesta otetaan solunäytettä DNA-testiin.
2. kuva - Isäehdokkaan Zeuksen posken sisäpuoli on näytteen otto vuorossa.
3. kuva - Tyttöpennulle asennetun tunnistussirun toimivuutta tarkistetaan.

Ja pennut nyt jo 7 viikkoisia. Tällä viikolla elettiin ratkaisevia aikoja, kun pennut emonsa kanssa olivat DNA-testissä. Mukana oli myös toinen isäkandidaatti, Zeus. Toisen isäehdokkaan tiedot ovatkin jo testattuna.
Näytteen otto oli kivuton ja sujui kaikilta hyvin. Papereita täytettiin ja näytteet läksivät tutkittaviksi. Tuloksia saadaan noin viikon kuluttua. Ompas aika jännää...

Pennuille laitettiin tunnistussirut. Siksi olin joutunut päättämään, mille nimille rekisteröin ne, koska nimet piti jo laittaa papereihin mukaan. Pojasta tuli Keijupuiston Choco Charmeur, ja tytöstä Keijupuiston Petite Fleur. Olin tarkkaan suunnitellut että laitan niille ranskalaisperäiset nimet, koska isä ehdokas (jota pidän jo isänä) Zeus on tuotu Ranskasta. Olisipas aika metkaa, jos isä olisikin supisuomalainen Pablo!!!

Pennut ovat nykyään todella taitavia jo liikkumaan. Ne leikkivät ja puuhaavat koko valveillaolonsa ajan. Juostaan, painitaan, äristään ja purraan kaikkea mitä eteen sattuu. Pientä kykyä valintoihin jo on havaittavissa, aika hyvin ne osaavat pureskella niille annettuja, luvallisia leluja. Olen jo vähän antanut niiden opetella puremaan possun häntänikama-luitakin, ne ovatkin suurta herkkua.

Nyt ei Mandi enää imetä pentuja. Vielä viime viikolla näin pariin kertaan, kun poika mussutti tissillä, mutta se lienee jo ollut hupijuttua. Alkuviikolla pennuilla oli semmoinen emon-kiusaus-vaihe, ne roikkui koko ajan Mandin kaulakarvoissa ja ärisivät ja hyppivät sen kimpussa. Ihmeellisen kärsivällinen Mandi on ollut niiden kanssa, ja se on paras näkemäni emo leikkimään pentujen kanssa.
Siinä oli vilinää ja vilskettä kun ne keksivät, että olohuoneessa pääseekin juoksemaan sohvien takakautta ympäri! Bosse-ressu oli kerran ihan pulassa, kun meillä on pystyyn nostettu tyhjä lasiakvaario yhden kukan jalustana, ja pentu oli mennyt sinne sisään eikä osannut tulla ulos. Laatikosta näkyi läpi ja pentu ei voinut millään ymmärtää, että olisi tarvinnut vain peruuttaa taaksepäin ja olisi taas päässyt ulos. Se oli ihan hädissään ja pyrki lasipuolesta läpi. Se piti auttaa sieltä ulos, mutta ei ole onneksi mennyt sinne sen jälkeen.
Pari kertaa meillä on myös käynyt pennun katsojia. Poikapennusta kiinnostuneita on kyllä ollut enemmänkin, mutta varteenotettavia vähän. Odottelemme niin kauan kuin tarvitsee, että hyvä ja sopiva koti sille löytyy.

26. 6 viikkoa ikää

Kyllä aika kuluu nopeasti. Nyt pennut ovat täyttäneet jo 6 viikkoa ja kumpikin painaa vähän yli kilon.
Nyt ollaan jo joka päivä ulkona vähän kerrallaan, koska säätila on vielä aika leuto. Tänäänkin oli lähes 10 plusastetta, vaikka eletään jo marraskuuta.
Pennut osaavat jo hyvin syödä sekä jauhelihaa että pentunappuloita. Emo kuitenkin yhä antaa niiden silloin tällöin imeä. Emolla on aina kova kiire päästä pentujen luokse kun ne ovat aidan toisella puolen, mutta pentujen luokse menon sijaan se kiirehtii heti niiden ruokakupille. Emo täytyy pitää erillään kun pennut syövät.
Muiden koirien seurassa pennut ovat päivittäin kun ovat valveilla. Nyt ne jo kaipaavat toisten seuraan, varsinkin tyttö vinkuu kuuluvasti pääsyä aidan toiselle puolelle. Ne leikkivät keskenään, välillä kuuluu pientä rähinää kun jotakin erimielisyyttä ratkotaan, mutta sitten taas leikki jatkuu sulassa sovussa. Nämä ovat kilttejä pentuja myös toisiaan kohtaan.
Laitoin kotisivuille tiedon, että poikapennulle etsitään kotia. Aikaisemminkin oli tullut jo useita kyselyjä, mutta mikään niistä ei kantanut hedelmää. En halua myydä pikku mussukkaa kotiin jossa on esim. kaksi kissaa, kaksi villiä pikkupoikaa tai rottia. Tänään soitti yksi varteenotettava ehdokas ja pyysin heitä tulemaan käymään pentua katsomassa, saa sitten nähdä miten asia edistyy.
Tällä viikolla aion viedä pentuja jo käymään ostoskeskuksessa, että ne tottuisivat hulinaan. En tietenkään anna kenenkään silittää niitä - katsoa saa mutta ei koskea - koska ne eivät ole saaneet rokotuksia.

26. 5 viikkoa ikää

Jihuu - pennut - jo viisi viikkoa. Ne ovat oppineet paremmin jo syömään, neljä-viisi kertaa päivässä annan niille liotettuja pentunappuloita, joiden seassa on Starter-purkkiruokaa ja raakaa jauhelihaa. Nam, ne osaavat selvästi arvostaa tuota sekoitusta. Emolta käydään välillä ottamassa huikat maitoa ja sitten taas vähän leikitään. Ja paljon nukutaan.
Pentujen liikkuminen on tullut varmemmaksi, hyppelytkin onnistuvat jo ilman kaatumista. Ne leikkivät kahdestaan ja painia nujuavat. Ja nyt niiden päiväohjelmaan jo kuuluu välillä oleilu perheen muiden koirien seurana. Toiset suhtautuvat niihin vaihtelevasti; Jade ja Lilli ovat aivan innoissaan, Bella käy niitä nuuskimassa ja heiluttaa ystävällisesti häntää, mutta vanharouva Pipsa, 10v, ei yhtään välitä pennuista. Kun se näkee että pennut tuodaan keittiöön, se poistuu hiljalleen takavasemmalle, saattaa istahtaa kolmannelle tai neljännelle yläkerran portaalle etteivät pennut ulotu sinne asti.
Pennuilla on nyt viisiviikkoisina meneillään vahva leimautumisvaihe. Koitan totuttaa niitä kaikenlaisiin normaaliin elämänmenoon liittyviin asioihin. Lapsia pitäisi jostakin keksiä kyläilemään.
Vieraitakin on jo käynyt. Taru kävi toissapäivänä pentujen luona kylässä, hänellä on täsmälleen samana päivänä syntyneet pennut kotona. Ne ovat samanikäiset, mutta pienemmät - todella vaikea olisikin varmaan löytää isompia kuin nämä kaksi. Viisi viikkoa ja yli 800grammaa...
Sophia, Zeus-isäkoiran emäntä (oletan että Zeus on pentujen isä), kävi myös eilen pentuja katsomassa. Pennut olivat vieraitakin kohtaan oikein reippaita. Illalla tuli myös oma tyttäremme Marianne kylään yöksi, ja pennuilla oli taas uusi ihastelija.

Olen lisännyt kotisivuillemme pentujen kuvat ja tiedon, että tyttö on varattu. Tämä on saanut aikaan sen, että poikapentua on alettu kysellä. Olen vastannut muutamille kyselijöille, että odottelen vielä pentujen kasvamista ja kehittymistä ennenkuin alan varailemaan, niiden luonteetkin näkyy paremmin vähän vanhempana.

Pentujen suussa on pieniä naskalihampaita. Molemmilla on täydet 6+6 etuhammasta, purennnatkin näyttäisi tässä vaiheessa olevan ihan ok. Ja viimein - viimein - löysin molemmille kutsumanimet jotka tuntuvat istuvan - Bosse ja Roosa.

Olen tilannut pennuille jo ajan DNA-testaukseen, se on 9.11. Pentujen ja emon kanssa lähtee samalla myös isäkandidaatti Zeus. Toisen isäkandidaatin dna-tiedot onkin jo tallennenttu. Pitää alkaa kehitellä rekisterinimiä, tulosten jälkeen pennut voi sitten rekisteröidä.

25. Syntymäpäivä - 1 kk

Hui miten aika kuluu nopsaan. Pennut on jo kuukauden vanhat! Ne ovat juuri ihanimmillaan; taapertavat jo kovasti ja yrittävät leikkiä, mutta silti vielä pyllähtävät välillä nurin. Niiden liikkuminen kehittyy koko ajan, nyt ne jo kierähtävät nopsaan takaisin jaloilleen jos pyllähtävät ylösalaisin. Ne ovat syöneet jo jauhelihaa ja liotettuja pentunappuja, mutta ruoka pitää vielä laittaa nenän alle ja siitä se katoaa parempiin suihin. Seuraava tavoite on oppia syömään lautaselta. Olen tehnyt pennuille valkosavesta painavan ja matalareunaisen oppimislautasen, josta on helppo aloittaa.

Molemmat käyvät jo pesän ulkopuolella asioimassa. Emo huolehtii vielä jätösten siivouksesta, mutta saa nähdä miten kauan. Pennut imevät vielä, mutta emo on välillä vähän kiusaantunut niiden hampaista ja lähtee pois niiden imiessä - ehkä pennut eivät ymmärrä, että hampaat voi pistää emoa. Kulmahampaat on jo puhjenneet ja ikenen alla näkyy molemmilla hieno rivi tulossa olevia pieniä etuhampaita, molemmilla 6+6 - nyt ainakin siltä näyttää.

Pennut liikkuvat jonkun verran pesän ulkopuolella ja painivat ja leikkivät kömpelösti. Ne ovat alustavasti tutustuneet perheen muihin koiriin, joita olen käyttänyt yksitellen muutaman kerran pentulaatikolla katsomassa mitä siellä on. Tästä lähtien annan niiden tutustua toisiin koiriin vähän enemmän. Kaikki narttumme ovat pennuista kovasti kiinnostuneita, samoin pennut niistä. Pennut alkavat heti tutkia mahan alta maitohanojen toimivuutta, kun niiden luokse tulee vierailija.

Ja nimien keksiminen on työlästä - pojalle se löytyi helposti, tuntui vain että Bosse on sille sopiva kun se on vähän tuollainen possukka/pullukka. Mutta tytölle on niin monta nimiehdotusta, että en osaa päättää millä nimellä alkaisin sitä kutsua. Minni? Ehkä... Rekisterinimet on kyllä jo keksitty, mutta se on sitten yllätys.

Tilasin jo pennuille ajan eläinlääkärille DNA-testiin. Meidänhän pitää tehdä ne testit vielä ennenkuin ne voidaan rekisteröidä. Olen kyllä melko varma, että isäkoira on musta Zeus, koska pennut ovat niin sen näköisiä, lyhyestä turkistaan, ja varsinkin leveästä kuonostaan - toiselle isäehdokkaalla kun on kapeampi kuono ja pitkä karva. Testit otetaan marraskuun 9.päivänä.

24. Hampaita tulossa

Pennut ovat vilkastuneet, ne leikkivät jo keskenään ja emon kanssa, liikkuvat vähän myös pesän ulkopuolella. Liotettujen nappuloiden syönti sujuu jo melko hyvin, kunhan ne laitetaan sormella ihan pennun kuonon eteen. Kun olen syöttänyt niitä, on ikenissä tuntunut pieniä hampaanalkuja, vielä puhkeamatta, mutta tulossa. Onkin jännittävää minkälainen hammastilanne niillä tulee olemaan. Parasta olisi jos etuhampaita olisi kuusi ja kuusi (siis ylhäällä 6 ja alhaalla samoin. Usein maitohampaita on saman verran kuin tulevia pysyviäkin hampaita, siksi hampaiden tulo on erityisen kiinnostavaa.
Tällä viikolla pentujen kehitystehtävän on ollut liikkumaan oppiminen.Samalla ne ovat opetelleet syömään kiinteää ruokaa. Ja yksi tärkeimmistä - ne ovat opetelleet olemaan ihmisten kanssa, niiden leimautuminen on kovaa vauhtia käynnissä.

23. Silmät auki ja liikkeelle

Kolmen viikon ikäiset pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet kovasti. Viikko sitten aukeni niiden silmät ja nyt ne ovat alkaneet liikkua yhä enemmän. Olen nostanut niitä päivittäin pesän ulkopuolelle maton päälle, että niiden olisi helpompi liikkua ja poikapentu osaakin jo kävellä. Hauskasti hoippuvaa sen käynti vielä on, mutta masu on jo ilmassa. Tyttö opettelee kävelyä ja tarkkailee välillä maailman menoa. Ne on nyt tosi liikuttavia, kun ovat vielä ihan vauvoja ja liikkuminen on niin vaappuvaa. Pulleat masut tietysti osaltaan hankaloittavat jalkojen kantoa, mutta muuten nämä pennut on mielestäni etuajassa tuossa liikkumisen oppimisessa.
Emo on vähän enemmän jo kyllästynyt olemaan pelkästään pentujen seurassa, se haluaa yhä useammin, että se nostetaan aitauksen yli muiden koirien ja ihmisten luokse. Muutaman kerran se on lähtenyt liikkeelle vaikka pennut ovat vielä imemässä. Kerran poika löytyi pesälaatikon ulkopuolelta, lieneekö tullut emon mukana tisusta riippuen. Selvästi ne jo vähän hahmottavat pientä elinpiiriään, pesälaatikon ulkopuolelta pennut osaavat jo pyrkiä takaisin pesään kun alkaa väsyttää.
Tänään aloin opettaa niitä syömään kiinteämpää ruokaa. Emo on syönyt raakaa jauhelihaa ja pentunappuloita. Annoin molemmille pennuille sormen päässä aivan pienen nokareen jauhelihaa. Ne nuuski ensin sitä, sitten ne yritti ratkaista miten sen syöminen onnistuisi - kun eivät vielä osaa muuta kuin imeä - ja sitten sujautin sormella pikkuruisen lihanokareen niiden suuhun ikenen taakse. Molemmat mussutti uutta ruokaa ja sinne se hävisi, eivät sylkeneet ulos. Fiksuja pentuja! Joskus opettaminen on kiven alla, kun pennut eivät tahdo syödä muuta kuin emon maitoa.
Tänään myös huomasin eka kertaa, että emo alkaa opettaa niille sosiaalisia taitoja. Kun emo söi omaa ruoka-annostaan, yritti pentu mönkiä lautasen reunalle, silloin emo vähän murahti; "tämä on minun ruoka"...
OLisi kiinnostava tietää miten muut kasvattajat opettavat pennuille syömistä. Olen kuullut monenlaisia versioita; jotkut aloittaa mannavellillä, jotkut kermaviilillä ja liotetuilla nappuloilla - minä olen ajatellut, että koira on lihansyöjä, luonnollinen ravinto pikku pennulle olisi, että emo oksentaisi syömäänsä saalislihaa pentujen syötäväksi. Siksi olen aloittanut syöttämisen raalla jauhelihalla, tietysti sen pitää olla ensiluokkaisen tuoretta ja hyvää. - Huomenna ne saavat ehkä jo kaksi pikku murusta lihaa, koska tänään ei ole näkynyt mitään masuvaivoja.
Tästä eteenpäin ne alkavat kehittyä huimin harppauksin.

22. Pulskat pennut

Jo kaksi viikkoa on kulunut siitä kun pennut syntyivät. Aika kuluu nopeaan.
Ne ovat kasvaneet tosi vauhdilla, poika on jo yli polenkilon ja oikea "läskimooses". Tyttö on vähän maltillisemmin pulskistunut, vaille 500g sekin. Molemmilla on silmät jo vähän raottuneet ja lähipäivinä ne saavat oman ilmeensä kun silmät alkaa avatua paremmin.

Alkuun pennut ovat syöneet ja nukkuneet, syöneet ja nukkuneet. Emo on huolehtinut niiden kaikista tarpeista, puhdistanut niiden naamat ja pympylät. Montakaan inahdusta pentulaatikosta ei ole kuulunut, niin hyvin emo ne hoitaa. Olen punninnut pennut alussa kaksi kertaa päivässä ja pitänyt kirjaa painon kehityksestä, näin voitaisiin heti havaita jos ruokaa ei tulisi tarpeeksi. Siitä meillä ei ole ongelmaa...
Emokin on voinut hyvin. Viikon verran sillä oli vähän maha löysällä varmaan sen syödyn istukan vuoksi, mutta ruokaa se on kyllä syönyt hyvin koko ajan. Joskus emot ovat hyvin nirsoja ja lähes kädestä syötettäviä synnytyksen jälkeen. Tämä on ollut suuri helpotus kasvattajalle, kun emokin voi hyvin ja syö kunnolla niin että sillä riittää maito. Se tottui tiineysaikana syömään raakaa jauhelihaa ja olen jatkanut samalla ruoalla. Jauhelihaan olen sekoittanut keitettyjä riisiä, pentunappuloita ja maitokalkkipulveria ja alussa myös maitohappobakteereja vatsan vuoksi. Alussa annoin emolle pentujen keinomaitoa, josta se kovasti tykkäsi, mutta sillä meni maha aivan löysäksi siitä. Sen jälkeen se on saanut asidofilus-piimää, ja kaikki on toiminut hyvin.

Tähän mennessä pennut ovat ryömineet pentulaatikossa emon masulle ja siitä nukkumaan. Nyt alkaa olla havaittavissa pientä uteliaisuuden heräämistä ulkomaailmaa kohtaan. Ne kohottavat päätä ja tutkivat kopan seiniä ja pehmikkeitä. Pian ne alkavat opetella leikkimään ja nyt kehitys etenee huimaa vauhtia.

21. Pennut kasvaa

Nyt pennut ovat jo 5 vuorokauden ikäisiä. Ne ovat kasvaneet tosi hyvin, tänään painot oli; tyttö 255g ja poika 266g. Myös emo voi oikein hyvin, mitä nyt pientä vatsavaivaa on ollut.
Tosiasiassa sen vatsavaiva tuli aika kalliiksi toissailtana. Olen ollut pentujen syntymästä asti kotona huolehtimassa, että kaikki menee hyvin. Toissailtana minun oli pakko lähteä viemään Lilli-chihua eläinlääkärille, kun mies ei päässyt ajoissa töistä. Jätin pentueen pentuhuoneeseen, valot huoneisiin, muut koirat aidan taakse. Olin poissa vähän yli tunnin, kun käytin Lillin anaalirauhastulehduksen hoitokontrollissa. Lilli oli hyvin parantunut... mutta kun tulin kotiin, kaamea haju iski vastaan jo ulko-ovella. Koiran kakka, ja pahan hajuinen. Haju tuntui tulevan pentuhuoneesta. Kurkkasin sinne enkä nähnyt mitään sanomalehdellä, jonka olin asettanut Mandille hätäisiä tarpeita varten, se yleensä osaa käyttää sellaista. Etsin muistakin huoneista, mutta missään ei ollut mitään. Hajun lähde tuntui kuitenkin yhä tulevan pentuhuoneesta. Menin sinne peremmälle, ja - apua - löysät kakkelit oli töräytetty suoraan sängylleni, kun olin jättänyt patjani lattialle... Päälle oli pissattu vielä iso märkä lätäkkö, joka tietysti oli jo imeytynyt untuvatäkkini uumeniin.
Harmitti - oma vikani, kun olin jättänyt petin siihen lattialle enkä nostanut ylös. Eihän Mandi voinut mitään sille että oli hätä, ja varmaan kova sellainen. Synnytyksestä ei ollut kuin muutama päivä, joten sillä oli varmaan paikat vielä kipeänä eikä se osannut ajatella "järkevästi".
Ei auttanut muu, kuin korjata täkki pois, panna pussilakana ensin suihkuun, sitten pesukoneeseen. Ja kaiken kukkuraksi oli ne nesteet levinneet petauspatjalle asti. Ja petauspatja oli kallis Hästensin jouhipatja - tällä kohtaa alkoi todella harmittaa. Mutta ei voinut muuta kuin katsoa peiliin, kenen syy - minun oma.
Seuraavana päivänä soitin liikkeesen ja sain selville ettei Hästens suosittele jouhipatjalle minkäänlaista pesua, ettei jouhet mene pilalle. Jahas, taas oli syytä katsoa peiliin - kuka idiootti on mennyt ostamaan sellaisen kalliin petauspatjan, jota ei voi pestä. Hohhoijaa...
Aion ostaa tilalle vesipestävän, ei-niin-kalliin petarin. Ja vielä kyllä harkitsen, uskaltaisinko sittenkin kokeilla vesipesua, tai höyryttämistä, tai pesuvaahtoa...

Mutta pääasia että emo ja pennut voivat hyvin!!!!

20. Synnytys

Kuvasarjassa Mandin synnytyksen eri vaiheita.

1. - Mandi teki todenteolla töitä ponnistaessaan pentuja maailmaan. Edellisen yön se oli raapinyt petiään ja myllännyt. Aamulla se oli rauhallinen, mutta alkoi kovasti läähättää puolenpäivän aikaan. Olin edellisenä iltana saanut sen lämmönmittauksessa kiinni asteen lämmönlaskun ja tiesin, että seuraavana päivänä alkaisi tapahtua.Nerttujen ruumiinlämpö putoaa noin asteella vuorokautta ennen synnytystä, se johtuu hormoneista. - Ponnistusvaihe alkoi noin 13.30. Ehdin juuri tulla töistä kotiin (ja mies läksi töihin) ja sain hälytettyä ystävä Paulan tulemaan kaveriksi.

2. - Ponnistukset kesti ja kesti. Kahden tunnin kohdalla aloin jo miettiä, pitäisikö soitella eläinlääkäriin. Mandi oli kuitenkin hyvinvoiva ja annoin sen vielä yrittää. Näki kuinka se käytti kaikkia voimiaan ponnistamiseen. Ponnistuksen alkaessa sitä sattui ja se piti vähän ulisevaa ääntä. Aitauksen takana muut koirat kuuntelivat pää kallellaan ja Lilli vinkui ja heilutti myötätunnosta häntää aina kun kaverilta pääsi huuto. Lopulta pentu alkoi näkyä ja muutamalla ponnistuksella se tuli ulos. Mandi alkoi nuolla pentua jo ennen kuin se oli kokonaan syntynyt. Autoin sitä puhkaisemalla kalvot pennun kuonon edestä.

3. - Pentu oli ollut sen verran kauan synnytyskanavassa, että oli mennyt vähän siniseksi. Avasin sen suuta ja puhdistin limat ja heilautin kerran vauhdilla kaaressa, niin että limat irtosivat. Se alkoi hengittää ja kuono muuttui hetkessä kauniin vaaleanpunaiseksi. Mandi nuoli pentua ja annoin sen syödä ensimmäisen istukan. Sillä aikaa hieroin ja kuivasin pentua.

4. - Hyvin toimi pennulla refleksit, pienellä avulla se alkoi heti imeä emoa. Pentu on poika, suklaanvärinen, eikä ihme että emolla oli ollut vaikea synnyttää sitä, se painoi 164 g, oli isokokoinen.

5. - Toinen pentu syntyi aika pian ja vähän helpommin. En meinannut saada sen kuonon edestä kalvoja puhkaistua, niin sitkeät ne oli, ja olin leikannut kynteni liika lyhyiksi. Pentu oli virkeä ja alkoi heti hengittää ja päästi pienen itkunkin. Kuivailin sitä ja laitoin masulle, se kävi heti kärppänä tissiin kiinni. Kyllä se on ihmeellistä miten niillä vaistot toimii. Toinen pentu on musta tyttö ja painoa oli 141g. -
Kolmas pentu liukui esille melkein huomaamatta, mutta se osoittautui kuolleeksi, Se painoi vain puolet edellisistä pennuista, 70g, ja istukka oli tummanvihreä. Se oli vähän keskosen näköinen, lienee kuollut jonkin aikaa aikaisemmin. Se olisi ollut suklaanvärinen poika. En edes näyttänyt sitä emolle. Se keskittyi hoitamaan ja nuolemaan kahta pontevaa pentuaan, jotka pysyivät tiukasti kiinni nisissä. Kahta jälkimmäistä istukkaa ei enää annettu emolle, ettei sen vatsa mene löysäksi.

6. - Uskomatonta miten nopeaan pennut kasvaa. Kirjoitan tätä kun pennut on 3vrk vanhoja ja kuva nro 6 on tänään otettu. Pennut on tänään illalla jo reilusti yli 200gramman.

19. Syntyi kaksi isoa pentua

Kuvassa Mandin pennut aivan vastasyntyneinä.
Eilen perjantaina Mandi synnytti kaksi isokokoista pentua ja yhden pienen. Poika on suklaanvärinen ja tyttö musta. Ne olivat kookkaita, poika 164g ja tyttö 141g.
Röntgenkuvassa näkynyt kolmaskin pentu syntyi, mutta oli kuolleena. Se painoi vain 70g, eli oli noin puolet pienempi kuin muut. Sen istukkakin oli ihan vihreänä, pentu lienee ollut kuolleena jonkun aikaa ennen syntymää. Ehkä istukka oli irronnut, pentu oli kyllä ihan terveen näköinen, mutta tietysti hyvin laiha kun oli noin pieni.

18. Tippa maitoa

Tietysti tuli heti selkä kipeäksi, kun nukuin ensimmäisen yön lattialla koiran kanssa. Mandi oli eilen illalla aika rauhaton, ja koska sen tiineydessäkin oli jo 58.vuorokausi, katsoin parhaimmaksi siirtyä emon kanssa samalle tasolle, eli lattialle nukkumaan. Tosin myönnettäköön, että allani oli kaksi hyvää superlon-patjaa, mutta silti selkäni ei tykännyt muutoksesta.
Kerran yöllä heräsin katsastamaan, että Mandilla on kaikki hyvin. Se nukkui varmaan makeammin kuin minä, ja aamulla maistui ruoka - eli ei ollut synnytys ihan lähellä. Olen jo parina päivänä mittaillut sen ruumiinlämpöä, mutta ihan normaalilta on vaikuttanut.
Tänään tultuani töistä kotiin kahden maissa iltapäivällä kaikki oli ollut rauhallista, isäntä oli valvonut kotijoukkoja. Kun olin kotona, Mandi alkoi kovasti raapia petiään. Se raapi ja petasi petiään oikein olan takaa, mutta illan se oli taas ihan rauhallinen. Masua silittäessä kokeilin kerran hieman puristaa nisää, ja sieltä tuli jo pikku pisara maitoa.
Pentujen liikkeet ovat tuntuneet masussa selkeämpinä jo melkein viikon. Nyt siellä tuntuu välillä isompi muhkura, ihan kuin pennun pää tai pympylä työntyisi vatsanpeitteitä vasten. Niillä alkaa olla ahtaat paikat, kun ovat nyt viime päivinä kasvaneet kovasti.
Saapas nähdä montako päivää ja yötä tässä vielä menee. Nyt illalla Mandille ei enää maistunut ruoka ... jokohan ne yöllä syntyvät...

17. Kolme pentua tulossa

Tänään on täynnä kahdeksan viikkoa Mandin tiineyttä. Käytiin illalla eläinklinikalla röntgenissä, tarkoituksena oli selvittää täsmällinen pentujen määrä, jonka pitäisi syntyä ulos.
Ultrassa eläinlääkäri laski viisi alkiota, nyt oli niistä jäljellä kolme. Hyvä saavutus sekin chihuahualle. Pennut näyttivät röntgenkuvan perusteella tasakokoisilta, mikä on hyvä asia.
Tietysti olisin halunnut tietää montako tyttöä on tulossa, niitä kun aina toivotaan, mutta niin pitkällä ei koirien röntgenkuvasta vielä päästy. Röntgenkuvassa näkyvät vain koirien luut. Pennuista näkyy isot pyöreät pääkallot ja selvästi näkyy myös niiden selkäranka pään jatkeena. Jalkojen luut näkyvät myös, mutta tarkempia yksityiskohtia on vaikea havaita kun pennuilla voi olla ihmeellisiä asentoja kuvauskulmaan nähden. Kuvaus tehtiin emon kylkiasennossa.

Nyt sitten aletaan odotella H-hetkeä eli synnytystä. Nyt on maanantai, keskiviikkona tiineyspäiviä tulee 58.vrk. Siitä lähtien voi synnytys tapahtua, tavallisimmin 58.-63. vrk välillä.
Ylihuomenna on ensimmäinen päivä, jolloin olemme miehen kanssa vuorotellen työssä, jotta emoa olisi aina joku tarkkailemassa. Lämmön mittaukset pitää aloittaa jo tänä iltana, että Mandi tottuu siihen. Lämpöä mitataan siitä syystä, että noin vuorokautta ennen synnytyksen käynnistymistä emon ruumiinlämpö laskee kokonaisella asteella. Se johtuu hormonien vaikutuksesta, ja siitä tietää että synnytys on lähestymässä.
Olen aina mitannut emojen lämpöjä, mutta saadakseni tuon lämpömuutoksen "kiinni", joudun ehkä mittaamaan jopa kolmen tunnin välein. Päivällä se on helppoa, mutta yöllä on pitänyt laittaa herätyskello soimaan kolmen tunnin välein.

Meillä on ollut tapana, että emo ja pennut saavat oman rauhallisen sopen ruokailuhuoneessamme. Emo saa tottua siellä nukkumiseen jo etukäteen, ja olen itsekin nukkunut siellä patjalla myös etukäteen, että kuulen jos yöllä alkaa jotakin tapahtua.
Ensi yönä vielä nukun tavalliseen tapaan ihanassa vuoteessani makuuhuoneessa, jossa koirat kylläkin nukkuvat myös, mutta omissa sängyissään. Seuraavaksi yöksi ehkä jo lähden patjaseikkailuun lattiatasolle.
Tästä alkaa se varsinainen jännääminen...

16. Ruoka-annokset pikku erissä

Ja nyt on Mandin masu todella alkanut kasvaa, kuvassa se on 7,5 viikkoa. Kaikki edelliset kuvat näyttävät tällä hetkellä pieniltä - ja vielä on jäljellä ainakin viikko.... Viimeisen viikon aikana koiran maha vasta kasvaakin, vähän kuin ihmisellä viimeisenä raskauskuukautena.
Mandi on saanut ruokansa jo monessa pienemmässä erässä, mutta nyt jaoin sitä vielä useampaan kertaan. Ruoan määrää olen jonkun verran vähitellen lisännyt. Penturuokaa se on saanut jo 5.viikosta alkaen ja aina kahdesti päivässä nappuloiden lisänä myös raakaa jauhelihaa. Nälkä ei saa olla, mutta ylimääräistä painoakaan ei tarvitsisi kertyä. Pitää tasapainoilla.
Onneksi Mandin ruokahalu on pysynyt koko ajan hyvänä. Joskus nartuille ei maistu ruoka tiineyden lopulla ja silloin pitää todella koittaa "hätä keksii keinot"-periaatetta... ollaan nähty kädestä syöttämisen, jopa lusikalla syöttämisen tepsivän vähän aikaa. Eläinlääkäri neuvoi kerran tällaisessa tilanteessa, että emolle voi antaa pieniä annoksia nestemäistä ihmisten närästyslääkettä, Antepsinia. Mutta tietysti aina kannattaa varmistaa eläinlääkäriltä ennenkuin antaa tiineelle nartulle mitään lääkettä.

15. Pennut potkii

Mandin odotusta on nyt takana seitsemän viikkoa. Eilen masua silittäessä tunsin jotakin liikettä siellä, kun pentu mylläsi. Nyt ne vielä mahtuvat hyvin kääntyilemäänkin, mutta tästä eteenpäin ahtaus alkaa vallita.
Mandilla alkaa liikkeissä olla hitautta kun masu on edessä. Se alkaa etsiä uusia asentoja levätä. Ruokien kanssa pitää katsoa, josko pitää jo jakaa ruoka-annokset vielä useampiin eriin. Ruoka maistuu tosi hyvin.

14. Massu kasvaa

Kuvassa Mandin olemuksesta jo huomaa, että masun kohdalla on jotakin ylimääräistä.

Nyt on kulunut 6 viikkoa ensimmäisestä astutuksesta. Mandin ruokahalu on todella hyvä. Aloin jo antaa sille ruoan kolmena annoksena tavallisen kahden sijaan. Kun pennut kasvavat mahassa ja vievät vatsalaukulta tilaa, ei sinne mahdu niin paljoa ruokaa kerralla ja ruoan tarve on kuitenkin kova. - Nälkä, anna ruokaa - näyttää Mandi sanovan melkein koko ajan. Ruoan kanssa pitää kuitenkin olla tarkkana, ei ole hyväksi jos emo pääsee liikaa lihomaan.
Ruoan laatu on tässä vaiheessa tärkeätä. Mandi on saanut koko ajan, jo ennen tiineyttä, nappuloiden kanssa tuoretta jauhelihaa. Sama ruokavalio jatkuu, nyt vain olen alkanut antaa sille pentunappuloita tavallisten nappujen sijaan. Pentunappuloissa on mm. enemmän proteiineja ja kalkkia, joita pennut tarvitsevat kehittyäkseen hyvin. Ruoan päälle annan kaikille koirille asidofilus-piimää, myös Mandi saa sitä aimo annoksen.
Tilasin jo eläinlääkäriltä ajan tiineysröntgeniin, menemme sinne vajaa viikko ennen odotettua synnytysaikaa. Käytän aina nartut tiineysröntgenissä, joka varmistaa sen, että synnytyksessä tiedämme montako pentua pitäisi tulla ulos. Joskus pentujen syntymän välillä voi olla useitakin tunteja, jolloin voi tulla vahinkoja jos luullaan että kaikki on jo ohi.
Lähestyvä synnytys tietysti mietityttää. Chihuahua on rotuna sellainen, että valitettavasti synnytys on aina nartulle riski. Koirat ovat suhteellisen pienikokoisia ja pennuilla on iso, pyöreä pää, joka voi olla liikaa ahtaalle synnytyskanavalle. Monia muita riskejä tietysti on myös. Ei ole lainkaan epätavallista, että chihuahuan synnytyksessä joudutaan turvautumaan keisarinleikkaukseen.
Juttelin pitkään Mandin kasvattajan, Mariannen kanssa, ja kyselin Mandin emon synnytyksestä. Hän ei muistanut ihan tarkkaan synnyttikö se pennut tiineyden 61. vuorokautena, mutta muisteli että niin oli. Tietysti muistiinpanot sisältävä vihko on kadonnut - niinhän siinä aina käy... Mandin emo Ida oli synnyttänyt helposti ja turhia valmisteluja tekemättä, ja pennut oli syntyneet hyvin. Jotkut synnyttävät nartut vinkuvat, jopa huutavat kun avautumisvaihe on käynnissä, useimmat ainakin raapivat pesää ja mylläävät sänkyään, monet myös läähättävät kovasti. Ida ei ollut raapinut kuin ihan vähän vain, ja oli vain äkkiä alkanut työntää pentuja ulos.

Tuohon pitää valmistautua. Olen saanut työstä virkavapaata muutaman päivän viikolopun jatkoksi, vapaata siis yhteensä 5 päivää, ja sitä ennen olemme miehen kanssa vuorotellen työssä ja kotona niin, että aina on joku kotona vahtimassa. Koska Mandilla on ensimmäinen synnytys, emme voi tietää synnyttääkö se 58. päivänä vai 63. päivänä, vaiko vasta sen jälkeen.
Toivottavasti kaikki sujuisi hyvin.

Nyt alan ommella pehmeitä, pestäviä patjoja pentulaatikkoon.

13. Pientä pömpötystä

Viisi viikkoa tiineyttä tuli eilen täyteen. Mandin masu alkaa hieman pönäköityä.

12. Pentuja tulossa!

Mandin masu on vielä ihan normaalissa mitoissa, kuten kuvasta näkyy.

Tänään kävimme Mandin kanssa tiineysultrassa, ja ilouutisia: kehittyviä pentualkioita oli näkyvissä eläinlääkärin arvion mukaan 4 tai 5. Hurjan hienosti. Kumpa kaikki menisi tästä eteenpäin hyvin.

On tämä hassua, ensin jännätään onnistuuko tiineys ja sitten aletaan heti jännittää seuraavaa; meneekö loppuraskaus hyvin ja meneekö synnytys hyvin.

Chihuilla näihin huoliin onkin ehkä hieman enemmän aihetta kuin monilla muilla roduilla. Nartut ovat suhteellisen pieniä, ja silloin synnytys voi olla riski. Ei ole lainkaan harvinaista, että joudutaan turvautumaan keisarinleikkaukseen. Mutta kun siitosnarttu on itse synnyttävästä narttulinjasta, on tietysti paremmat mahdollisuudet luonnollisen synnytyksen onnistumiseen. Mandi on lisäksi melko hyvän kokoinen, lähtöpaino ennen tiineyttä oli 2,7kg, joten kaikki mahdollisuudet onnistumiseen ovat olemassa!!!

Mandin emo synnytti sen ja neljä muuta pentua hienosti ihan itse, helpostikin kaikki taisi mennä. Kun neljä pentua oli syntynyt, luuli kasvattaja että kaikki on jo tulleet. Mutta sieltäpä tupsahti vielä viides, Mandi, joka oli ihan yllätys. Siksi sen nimeksikin tuli Chocosurprise, suklaayllätys.

Mandin tiineys on nyt siis puolivälissä. Kuukausi takana, kuukausi edessä. Sen ulkomuodosta ei mitenkään voisi arvata, että perheenlisäystä on tulossa. Masu on ihan normaalin näköinen. Vain kun tietää kokeilla, voi tuntea pienen kohouman alamahalla. Mutta tästä eteenpäin maha alkaa kasvaa.

11. Pallukka masussa

Aika hurjaa - eilisiltana silittelin Mandin masua ja se oikein venytteli itsensä pitkäksi sohvalle, että silitykset tuntuisi paremmin. Niimpä käteni tunsi masussa pienen möykyn, sellaisen ihan ylimääräisen ... Sormenpään kokoinen pallukka siellä masun sisällä oli. Varovasti silittelin ja tunnustelin - jotakin siellä kyllä oli.

Tänä iltana pitää varovasti kokeilla onko se siinä yhä. Jos siellä on pieniä, niin ne ovat tosipieniä. Neljä viikkoa on nyt täynnä astutuksesta, mitään ei näy ulospäin. Kohta tämän jälkeen ne alkaa kasvaa nopeammin. - Jos siellä siis jotakin on.

10. Aamupahoinvointia?

Kuvassa Mandi nukkuu komeron alimmalla hyllyllä, johon se on tehnyt pesän.
Tässä vaiheessa, kun tiineydestä ei näy mitään ulkonaisia merkkejä, tulee tarkkailleeksi kaikkia muita mahdollisia merkkejä, jotka viittaisivat pentujen tuloon.
Onko nisät turvonneet ja punervat? Maistuuko ruoka? Onko väsymystä? Onko huonoa ruokahalua, ehkä jopa pahoinvointia?
Tänä aamuna heräsin ääneen, kun joku koirista yökkäsi. Olin niin unenpöpperössä, että en älynnyt mennä katsomaan kuka se oli, mutta panin merkille ettei Mandia näkynyt muiden nukkuvien saurassa. Ilmeisesti se siis oli Mandi. Yläkerran portaille oli ilmestynyt pieni märkä läntti, joku siihen oli oksentanut.
Nartuilla on usein pahoinvointia tiineyden kolmannen-neljännen viikon kohdalla. Jotkut eivät syö muutamaan päivään, ja pahoinvoinnin kesto on yksilöllistä.

Mandille ei maistunut aamupala, isäntä oli tajonnut jokaiselle koiralle pikku murun paahtoleipää, mutta tavallisuudesta poiketen Mandi ei ollut ottanut. Vähän myöhemmin annoin niille aamuruoan ja Mandi söi kyllä raa´n lihan, mutta jätti nappulat syömättä. Itse asiassa muistin ettei se syönyt kaikkea ruokaa eilisaamunakaan.

Jahas, tietysti nämä nyt on positiiviseksi tulkittavia merkkejä - mutta en innostu, yritän ainakin olla innostumatta. Se oli niin kova pettymys kevättalvella kun Mandi olikin jäänyt tyhjäksi. Nyt pidän tuon mahdollisuuden mielessä.

9. Arvailua

Kuvassa Mandi nuuskii Tarun pentuja.

Nyt on Mandin häämenoista kulunut jo yli kolme viikkoa. Tänään on keskiviikko, ja jo viikon päästä menemme tiineysultraan - hui, kun jänskää... Mandin muoto ei ole mitenkään muuttunut, mahan paikalla on hoikka kuoppa, eli ei aavistustakaan onko siellä mitään, vai ei. Karvat on alkaneet uudelleen kasvaa ja turkista tulee hieno ja kiiltävä.

Hyvin sille kyllä tuntuu ruoka maistuvan, samoin uni. Iltaisin se kyllä käy nukkumaan ensimmäisenä ja hakeutuu omituisiin paikkoihin levolle. Vaatekaapin alimmalle hyllylle se oli mennyt yhtenä iltana, eilen se nukkui ikkunan edessä olevalla katselutasolla (koirillemme on yläkerran ikkunan edessä portaat ja leveä taso, jossa ne saa katsella ulos).

Olen yrittänyt tiirailla olisiko Mandin tisut yhtään tavallista enempää turvoneet, tai punertavat - ehkä ovatkin, en tiedä.
Ei auta muu kuin odottaa sitä tiineysultraa vielä viikko. Muistan kuinka viimeksi olin kovin pettynyt, kun se olikin negatiivinen. Nyt en veikkaa puoleen enkä toiseen. IIIK. IIIIIK. Jänskättää.

8. Arvailua ja odottelua

Kesän hurjimmat lämpöennätykset ovat ohi, mutta ihanaa kesää silti riittää. Koiratkin voivat paremmin turkkeineen, kun ei ole niin kuumaa.
Kaksi ja puoli viikkoa on kulunut Mandin astutuksesta. Mitään ei tietenkään vielä näy eikä kuulu, nyt on vaihe, jolloin vain arvaillaan ja etsitään merkkejä mahdollisesta tiineydestä. Viime viikolla joku oli yöllä oksentanut pienen pläntin vaahtoa lattialle, tietysti arvailin olisiko Mandilla jo pahoinvointia. Se kyllä vaikuttaa iltaisin aika raukealta ja käy nukkumaan aikaisemmin kuin muut koirat, mikä on vastoin sen tapoja.
Eilen meillä kävi kylässä Tarun neljä chihupentua, ne tulivat harjoittelemaan vieraitten koirien tapaamista ja sosiaalista kanssakäymistä. Pennut oli vasta 6-viikkoisia, eli aika vauvoja. Ihania taaperoita vilisti pihalla pitkin ja poikin ja narttujen masun alta piti käydä tarkistamassa löytyisikö maitohanoja. Bella, äidillinen ja kokenut narttu antoi pentujen tutkia rauhassa. Mandi sen sijaan ei ollut aikaisemmin nähnyt näin pieniä pentuja lähietäisyydeltä ja se oli selvästi hämmentynyt pienten karvapallojen tunkeilusta. Yksi yritti hypätä 10senttiä korkealta patjalta Mandin niskaan, toinen hamusi mahan alta maitoa. Mandi pakeni häntä koipien välissä, mutta tuli pian uudestaan tutkimaan tilannetta.
Sanoin Mandille, että katsopas nyt mallia, kun on niin kaunis ja yhtenäinen pentue.

7. Huonoa onnea

Muutaman viime vuoden aikana koirien lisääntymisasioissa meillä on ollut tosi huono onni. Ja kaiken kaikkiaan on ollut huono tuuri narttupentujen saamisessa - useimmat kasvattajathan saavat täydennystä tyttölaumaan jättämällä kotiin itsellä syntyviä, hyviä narttupentuja.(Kuvassa Doris ja sen takana täysikasvuinen kääpiö-Nuppu)

Meillä syntyneistä pennuista on enemmistö ollut urospentuja. Pipsan ensimmäisestä pentueesta Sofin korvat jäivät lurpalleen, mikä on tosi harvinaista. Se elää lemmikkinä Seijalla. Toisesta pentueesta Bella jäi kotiin ja on vielä tänä päivänäkin lauman kiistaton johtaja, vaikka sen emo Pipsa, 10v, luulee olevansa johtaja.
Bella saattoi maailmaan kaksi hienoa pentuetta - sen eka pentueeseen syntyi Siiri, mutta se oli luonteeltaan arka ja meni sen takia lemmikiksi. Toisessa Bellan pentuessa oli kolmen urospennun lisäksi Roosa, joka jäikin kotiin kasvamaan, mutta se jäi aika pieneksi ja muutti sittemmin velipoikansa Herculeksen kaveriksi ja lemmikiksi.
Fiian ensimmäisistä pennuista Linda meni sijoitukseen Paulalle. Sijoitus tarkoittaa sitä, että koiran omistaa kasvattaja niin kauan kunnes koira on saanut sovitun määrän pentuja (jotka ovat kasvattajan) ja siirtyy sitten hoitopaikan omistukseen. Lindalla löytyi harvinainen Legg-Perthes-lonkkasairaus, ja se leikattiin ja kuntoutettiin (Paulan sinnikkyydellä, kasvattajan kustannuksella) - ja Lindalla ei tietenkään ole voitu teetää pentuja.
Jade sai kauniin tyttöpennun Nupun, jota hoidettiin huolella ja ahkeruudella ja suurin toivein - ensin luultiin että Nuppu on keskonen, mutta se osoittautui äärimmäisen harvinaiseksi, kääpiökasvuiseksi. Se kasvoi aikuisena vain 600g painoiseksi ja sillä oli lievä cp-vamma lonkissa; se käveli takajalat jäykkinä. Lisäksi sen toinen silmä oli kehittymätön, mutta hyvin se toisella silmällään pärjäsi. Se oli älykäs ja normaalikäytöksinen pieni koira, kauhean pieni, se vaati suunnattoman tarkkaa hoitoa koko lyhyen elämänsä ajan. Se kuoli puolentoista vuoden iässä nukkuessaan, sen jälkeen kun oli viimeiset kuukaudet vanhentunut ja kutistunut entisestään. Se eli lyhyen, mutta luullakseni onnellisen elämän, sen hyvinvoinnista kannettiin vastuu ja sitä hoidettiin kuin "kukkaa kämmenellä".
(Nupusta lisää www.chi-keijupuisto.com Nupun nimikkosivulla)

Nupun kanssa samoihin aikoihin tehtiin hankinta ulkopuolelta, laumaan tuli Doris. Se kasvoi kauniiksi ja parin vuoden iässä sillä teetettiin pentuja. Syntyi yksi ainoa, tyttöpentu, joka oli niin iso ettei se mahtynyt syntymään. Piti siis tehdä keisarinleikkaus, jonka jälkikomplikaatioon seuraavana yönä kuoli kaunis Doris-narttu. Sille tuli sisäinen verenvuoto, josta ei näkynyt päällepäin mitään, se kuoli nukkuessaan. Pentu oli tyttö, joka hyväksi onneksi pääsi keinoemon imetettäväksi heti seuraavana aamuna. Jazzy jäikin sitten hoitopaikkaansa, kun emäntä ihastui siihen kovasti ja osti sen.

Emma narttu oli hankittu lauman täydennykseksi, sen isä oli sama uros joka oli ollut myös Nupun isä. Emma kasvoi kauniiksi ja hyväluonteiseksi nartuksi, ja sen kanssa suunnittelin näyttelykehien valloitusta. - Kunnes Emmalla puolentoista vuoden iässä alkoi olla pieniä tajuttomuuskohtauksia, jolloin sen etukäpälä nousi ylös ja vapisi, koko koira meni ihan jäykäksi, eikä jalat kantaneet. Kuuden kohtauksen jälkeen lääkärin diagnoosi oli selvä; lievä epilepsia. Emmalle määrättiin elinikäinen epilepsia lääkitys, eikä sitä voi viedä näyttelyihin, eikä tietenkään käyttää jalostuksessa.
Tästä luettelosta puuttuu vielä Maija, omistamani uroksen Topin pentu, jonka hankin saadakseni koirien joukkoon omasukuisen nartun. Mutta Maija jäi liian pieneksi ettei sitä voinut käyttää jalostuksessa, ja se pääsi lemmikiksi Oscar-chihun kaveriksi maalle ok-taloon.
Meillä syntyneet koirat ovat muuten olleet terveitä ja kauniita, ja saamiemme terveisten mukaan omistajat ovat niihin tyytyväisiä. Urokset ovat lemmikkeinä, ja Max, joka on tällä hetkellä juniori-ikäinen hieno uros, sen lisäksi aloittelee näyttely-uraansa keräten hyviä arvosteluja.

Mutta mitä tehdä? Paristakymmenestä pennusta vain 7 on ollut narttuja, joista jalostuskelpoiseksi osoittautui vain yksi.

Nyt sitten odotamme suurin toivein Mandin mahdollista tulevaa pentuetta. Kaikkien näiden vastoinkäymisten jälkeen (joista kaikkia ei edes ole lueteltu) olen oppinut ettei oikein kannata olla suuria toiveita mihinkään suuntaan, pitää vain katsoa ja hyväksyä mitä tuleman pitää.

Silti tässä nyt semmoinen ihan pikkuinen toivomus on pakko kirjata - että Mandi saisi edes yhden kelvollisen narttupennun....jonka voisi jättää kotiin...
Minkäs sille mahtaa että minulla on tiukat vaatimukset jalostusnarttujen laadun suhteen.

6. Valmisteluja

Kuvassa on Mandi neljän sisaruksensa kanssa aivan vauvana, kaksi vuotta sitten. Mandi on toinen vasemmalta. Pentueessa oli kaksi poikaa ja kolme tyttöä. Pitkään kävin pohdintaa kumman suklaatytön ottaisin, Hertta on ylimpänä. Kävin useita kertoja pentuja katsomassa kun kasvattaja tuumasi, että voisin valita kumman vain. Hertta asustaa tätänykyä syntymäkodissaan Ida-emon luona Karjaalla.

Ja nyt sitten aletaan odotella innolla miten Mandin masun seutu kehittyy. Tuloksia saadaan varmuudella vasta elokuun lopulla, jolloin vien sen tiineysultraan.

Mandillahan yritettiin saada pentuja viime talven juoksusta. Juoksua sai odottaa pitkään, ja se tuli sitten helmikuussa. Se oli ihan outo, ei tullut mitään normaalia vuotoa, vain pari vaaleanpunaista tahraa sain metsästettyä testipaperiin. Käytöksestä huomasi, että sillä oli jonkinlainen juoksu meneillään. Käytin sitä Mäntsälän klinikalla progesteronitestissä, joissa ilmeni vain että juoksu oli alkanut. Käytiin astutuksissa, mutta Zeus uros ei ollut erityisen innokas astumaan. Omistaja kertoi että se on erityisen tarkka ettei astu ennenkuin nartulla on tärppipäivät. Mandi oli taas hyvin ihastunut Zeukseen, liehitteli sitä ja nuuski ja teki kovasti itseään tykö. Lopulta uros neljännellä yrittämällä astui Mandin.

Kuukauden kuluttua kävimme tiineysultrassa ja suureksi pettymykseksi Mandi oli tyhjänä. Ei ollut onnistunut. Harmittelin sitä, vaikka minkäpä sille mahtoi. Juoksu oli ollut tosi omituinen, ihan kuin ei olisi ollut oikea juoksu lainkaan. Kaikesta päättelin, että sillä oli ollut tyhjä valejuoksu. Sen emollakin oli ollut kummallisia juoksuja.
No, päätin että seuraavaa juoksua odotellessa pitää tehdä jotakin. Menimme Mandin kanssa homeopaatille. Keravalla pitää vastaanottoa koirahomeopaatti Annukka Paloheimo, sinne menimme. Mandi sai kahta erilaista homeopaattista lääkettä, joita piti antaa kahden viikon välein vuorotellen siihen asti kunnes tulee seuraava juoksu. Ruokavalioon otettiin taas raaka liha, ja öljyjä lisättiin ruoan lisäksi.

Homeopaattiset lääkkeethän eivät ole samanlaisia lääkkeellisesti oireisiin vaikuttavia aineita, kuin muut tavalliset lääkkeet, vaan homeopatia perustuu luonnolliseen terveyden tukemiseen. H-lääkkeet vaikuttavat luonnonmukaisesti elimistöön niin että elimistö vahvistuu ja alkaa toimia paremmin.

Aloitimme homeopaattisen hoidon toukokuun alussa. Silloin tuntui tosi pitkältä ajatella eteenpäin - että seuraavan juoksuun asti - mutta yllättävän nopeasti aika meni. Annoin pikkuisen rakeen Mandille kahden viikon välein vaihdellen lääkettä ohjeen mukaan. Muuta merkkiä lääkkeen vaikutuksesta ei näkynyt, kuin että vähän yli kuukauden jälkeen Mandilta tipahti karvat. Sillä oli kauniit pitkät, suklaanväriset karvat ja äkisti huomasin että sillä ei ollut paljoa karvoja jäljellä, ikäänkuin se olisi synnyttänyt pennut neljä kuukautta taaksepäin - silloinhan nartuilta lähtee turkki synnytyksen ja imetyksen jälkeen. No, näyttelyihin ei nyt siis olisi asiaa, mutta näkyipähän että homeopatialla olisi ainakin jotakin vaikutusta. Raportoin asiasta homeopaatille ja hän totesi että toisella lääkkeellä on juuri tuollaisia vaikutuksia.

Nyt sitten Mandille on kasvamassa uusi turkki, luultavasti entistä ehompi. Toivottavasti siellä masussa sitten kasvaa jotakin muutakin - se jää nyt sitten nähtäväksi.

5. Lisää häätouhuja

Nyt ollaan jo perjantaissa ja viikolla tosiaan puuhattiin koirien astutuksen parissa kiitettävän aktiivisesti. Kaikkiaan Mandi kävi lyhytkarvaisella uroksella kolme kertaa, ja touhut onnistuivat käytännössä joka kerta. Kävimme siellä kolmena peräkkäisenä päivänä.
Mandi oli kovasti ilahtunut tavatessaan tämän uroksen, se muisti edelliset käynnit talvella.
Nyt sitten aletaan odotella Mandin vatsan kasvamista - ja toivotaan parasta. On tässä ainakin parhaamme tehty, sekä ennen juoksua että sen aikana.

Kysyin tutulta eläinlääkäriltä tuosta kaksoisastutuksesta. Se on juuri tällaisia tilanteita varten, ja myös jos halutaan saada kahden uroksen pentuja samasta pentueesta. Jos näin on, pitäisi astutukset tehdä peräperää, jos on yhtään pitempi väli ovat pennut yleensä vain toisen uroksen jälkeläisiä.
Kun pennut on syntyneet ja kasvaneet vähän, ne viedään DNA-testiä varten eläinlääkärille. Niille laitetaan ensin tunnistussiru, ja sitten kustakin otetaan testi, joka voi olla karva tai verinäyte. Molemmista uroksista pitää myös saada testi. Kun tulokset on saatu, voidaan pennut rekisteröidä.

Eli meillä alkaa kiva odottelu. Valitettavasti pitää odotella elokuun loppuun, ennen kuin Mandin voi viedä tiineysultraan. Sitä ennen voi vain arvailla onnistuiko ja onko vauvoja tulossa.

4. Moninaisia häätouhuja

Ja sitten koitti todellakin aika, jolloin Mandin oli määrä päästä sulhasen luokse, ja äkkiä. Progesteronitestissä maanantaina todettiin, että nyt juuri olisi tärppipäivät käsillä, kolme päivää tästä lukien oli otollisinta aikaa astuttaa.

OLin kovasti pohtinut tuota sulhasvalintaa ja tulin sitten kuitenkin siihen tulokseen, että halusin pitkäkarvaista urosta. Tavoitteenani olisi saada pennuille vähän pienempää kokoa, suoraa selkälinjaa ja tuuheaa turkkia. Mandin turkki on silkkinen ja kehoa myötäilevä, uroksella on tuuhea turkki ja lisäksi sillä on se haluamani suklaageeni.
Ajoimme satakolmekymmentä kilometriä urosta tapaamaan. Se oli aluksi kovasti innokas ja hyppeli touhukkaasti nartun parissa. Mutta johtuikohan sitten kuumasta säätilasta, vai mistä, sen into lopahti pikkuhiljaa, ja lopulta se vain välillä nuuski narttua ja puuhaili omiaan. Yritimme kaikki konstit, houkuttelut, nartun pois lähdöt ja takaisin tulot, mutta ei. Ei saatu urosta astumaan, se hyppi kyllä mutta lopetti aina yrityksensä lyhyeen. Se oli kuitenkin kokenut astuja, eikä tällaista ollut ennen tapahtunut. Uroksen omistajan kanssa kyllä sitten mietimme, oliko se ehkä kuitenkin saanut ohimennen jotakin aikaseksi, kun se kuitenkin touhukkaasti yritti.

Mietin, että olin nähnyt niin paljon vaivaa Mandin tiinehtymisen eteen, käyttänyt homeopaatilla, progetesteissä useaan kertaan, syöttänyt viimeisen päälle barffia ja vitamiineja ja öljyjä, ja odottanut taas puoli vuotta, yms. että nyt kyllä todella haluaisin niitä pentuja.

Päädyin kaksoisastutukseen. Se on mahdollisuus tällaisia tilanteita varten. Jos ensimmäinen uros ei astu (ja vaikka astuisikin) voidaan narttu astuttaa toisella uroksella. Syntyneet pennut tarkastetaan sitten tunnistussirun laiton yhteydessä, niille tehdään DNA-testi, ja saadaan selville kumman uroksen pentu mikäkin yksilö on.
Ajoimme lyhytkarvaisen uroksen luokse, sen omistaja, kuten ensimmäisenkin uroksen omistaja, oli suostunut kaksoisastutukseen. Huokasin helpotuksesta, kun siellä astutus onnistui pikavauhtia melkein heti ovesta sisään mentyämme.

Soitin seuraavana päivänä eläinlääkärille ja kysyin pitääkö kaksoisastutuksessa huomioida jotakin muutakin, esim. tehdä jotakin tietynlaisia pepereita. Prosessi menee niin, että pentujen synnyttyä niistä ja vanhemmista otetaan periytymismääristys, karvanäyte, ja siitä saadaan selville minkä uroksen pentuja mikäkin pentu on. On yleistä, että pennut ovat vain jommankumman uroksen pentuja, kertoi eläinlääkäri. Jos haluttaisiin, että ne olisivat kummaltakin urokselta, pitäisi astutukset tehdä ihan peräperää.
Välimatkasta johtuen meidän toinen astutus tehtiin noin kolmen, neljän tunnin kuluttua siitä, jos ensimmäisen uroksen soluja ehkä oli mennyt nartun elimistöön.

Käymme uudestaan astutuksissa uros nro2:n luona vielä tänään ja huomenna. Sitten aletaan odottaa kuuluuko mitään. Ja aletaan jänskättää minkälaisia pentuja tulee, ja keneltä urokselta.
Kyllä tämä on monimuotoista, tämä koiranjalostus !!!! Kiinnostavaa.

Sinänsä hupaisa koko matka ensimmäisen uroksen luokse. En osaanut olla paljoa pahoillani, koska koirat ovat luontokappaleita ja jos ei huvita niin ei huvita ... Vinoon meno alkoi siitä, kun printtasin kotona ennen matkaan lähtöä reittikartan. Printteristä loppui muste juuri siinä vaiheessa kun loppumatkan teksti olisi tulostunut. Ajoin loppumatkan siellä puhelimessa roikkuen ja tietä kysyen.
Toinen hupaisa, tai oikeastaan aika tylsä, juttu tapahtui siellä ... Olin pukeutunut vanhoihin pellavahousuihin, joista ei ollut niin väliä vaikka vähän astutustouhuissa ehkä likaantuisivat. Istuin välillä lattialla, kun narttua piti pidellä. Sitten läksin välillä käyttämään Mandia ulkona kävelyllä. Kadulla oli naapurin lapsia leikkimässä. Kun olin kävellyt heidän ohitseen, kuulin jonkun lapsen huutavan, että hei sulla on housuissa reikä. Kokeilin kädellä takamusta ja toden totta, housut olivat suorastaan haljenneet kahtia toisen pakaran puolelta. No, onneksi lapset sanoivat, en ehkä olisi muuten huomannut koko juttua - ja ehkä kotimatkalla olisin poikennut jonnekin kahville ... siinäpä olisi ollut hauska juttu! Siis muille, ei minulle. Tässä iässä ei enää suuresti nauti alushousujen esittelystä julkisilla paikoilla.
Sain uroksen emännältä lainaksi toiset housut ja ajelin kotiin päin turvallisin mielin.

3. Hormoonimääritys

Kävimme perjantaina sitten Mäntsälässä Mandin kanssa ja hormonimääritys osoitti että juoksu on hyvässä vauhdissa. Siellä suositeltiin, että astutukset aloitetaan heti viikonlopun jälkeen.

Tänään, lauantaina, Mandi jo käänsi häntäänsä astumisleikeissä Emman kanssa. Hännän kääntäminen on merkki siitä, että alkaa tärppipäivät olla lähellä. Alkuviikolla vierailemme uroksen luona, toivottavasti hommeli onnistuu.
Kuvassa Mandi ja uros edelliseltä vierailukerralta, jolloin astutus ei tuottanut tulosta.

2. Lisääntymistoiveita

Koirien lisääntyminen ei yleensä herätä suurta ihmetystä, sitä pidetään luonnollisena ja itsestään selvänä - ja helppona. Mutta käytännössä asia ei ole ihan niin yksinkertainen.
Muistan kun itsekin luulin (noin 10v sitten) että kun halutaan koiranpentuja, viedään uros ja narttukoira yhteen, ja sitten seuraa sarja romanttisia ja ihania koirien kosintomenoja, ja hellästi pariutuen koirat aikaansaavat maailmaan tulevaa seuraavaa sukupolvea.
Vaan kuinkas kävikään. Vein Pipsan astutettavaksi urokselle, jonka omistaja oli kokenut koiraihminen. Uros oli nuori ja kokematon ja Pipsa taasen vahvaluonteinen narttu, joka ei ollut yhtään ihastunut aikomuksistamme. Kun uros yritti lähestyä sitä, se murisi kumeasti ja irvisteli kaikkea muuta kuin romanttisesti. Uros perääntyi. Minulle kerrottiin että tuo on ihan normaalia käytöstä kokemattomalta nartulta, sekä myös kokemattomalta urokselta. Siinä kyllä kokemusta kertyi, kun kolmen tunnin ajan yritimme saattaa niitä lähempään kanssakäymiseen. Narttua piti pitää kiinni, eikä päästää sitä katsomaan urosta, jolloin se ryhtyi heti murisemaan. Uros rohkaistui ensin ja yritti lähestyä kiinni pideltyä narttua. Mutta kohteliaana herrana se perääntyi joka kerran nartun murinasta. Kolmen tunnin hikisen urakan jälkeen narttu väsyi ja lopulta hommeli onnistui kun narttu ei kerta kaikkiaan enää jaksanut murista. Me ihmiset olimme ihan naatteja, niin olivat koiratkin. Ja sama toistui toisella astumiskerralla. Se oli opetus minulle minkälainen on kuulemma ihan normaali astutus.
No, seuraavalla pennutuskerralla sama narttu oli jo huomattavasti suosiollisempi eri urokselle, lieneekö johtunut suuremmasta mieluisuudesta vai kokemuksesta. Molemmilla kerroilla saimme kahden kuukauden kuluttua kauniita pentuja.
Olen sittemmin nähnyt kyllä romanttisempaakin koirien häätouhua. Jos uros ja narttu jo tuntevat toisensa tai sattuvat muuten vain olemaan toisilleen suosiollisia, voivat ne alussa leikkiä ja hyppiä ja kosiskella ja suukotella.

Mandilla - suklaanvärisellä nartullamme - oli viime talvena juoksu, josta olin suunnitellut saattaa sen tiineeksi. Uros oli katsottuna, ja odotimme vain juoksun tuloa. Monen hormonitestin jälkeen varmistui että nartulla oli juoksu, vaikka ulkoiset merkit melkein puuttuivat, ja yritimme astuttaa sen Zeus-uroksella. Välittömästi uroksen luokse mentyämme ilmeni että Mandi oli aivan ikihyviksi ihastunut urokseen, se hyppeli uroksen ympärillä, nuuski ja nuoli sitä kuonosta ja oli aivan innoissaan. Mutta kun uroksen olisi pitänyt päästä hyppäämään vähän lähemään kanssakäymiseen, ei se nartulle käynytkään. Eikä uros alkanut pakolla hommiin. Hohjoijaa - ajattelin että taasko joudutaan yrittämään kolmea tuntia... Kun homma ei edistynyt päätimme yrittää seuraavana päivänä uudestaan, koska uros oli omistajan mukaan semmoinen joka reagoi herkästi nartun ovulaatioon ja astui mieluiten vasta silloin.
Kävimme kaikkiaan neljä kertaa, kunnes häätoimitus onnistui. Jatkossa ilmeni että nartulla oli ollut ns. valkoinen juoksu, se ei tullut kantavaksi. Juoksu oli todella omituinen. Kuulin sittemmin monilta koiran omistajilta saman tapaisia kertomuksia, jostakin syystä monilla oli viime talven kovilla pakkasilla vaikeuksia saada narttuja kantaviksi tai pentuja elossa syntymään.
Vein sitten parin kuukauden kuluttua Mandin homeopaatille, koska olin lukenut että siitä saattaisi olla apua tiinehtymisen edistämisessä. Aloitimme toukokuussa homeopaattiset lääkkeet joita piti ottaa 2 viikon välein, sekä painotimme ruokavaliota enemmän raakaan lihaan. Hoidosta ei ollut muuta merkkiä, kuin se että Mandilta äkkiä vaan putosi karvat. Toukokuussa sillä oli ollut pitkät kauniit karvat, ja kesäkuussa se oli äkisti lähes karvaton, sen näköinen kuin 4kk sitten synnyttänyt narttu on poikasten ja imetyksen jäljiltä. NO, ainakin lääkkeillä on jotakin vaikutusta, tuumin. Kävin näyttämässä Mandia homeopaatille, joka tuumasi että toinen lääkkeistä voi kyllä tuollaista aiheuttaa, ja tietysti karvat tulee aikanaan takaisin.
Pari viikkoa sitten huomasin toisella nartullamme, Bellalla olevan juoksun. Toiset nartut reagoivat siihen kyllä, ne alkoivat hyppiä toistensa selässä. Eniten hyppi Emma Mandin selässä. Aloin seurata Mandin tilannetta tarkemmin, että huomaisin sen juoksun, kun se alkaisi. Tosin en uskonut sen alkavan vielä vähään aikaan.

Juoksu alkaa

Yllätys, yllätys, tänään löysin valkeaan paperiin pyyhkiessä punertavaa merkkiä Mandin pyrstöstä. Iltapäivällä se oli edessäni aurinkotuolilla ja todisti juoksun oikeasti alkaneen tiputtamalla ison punaisen veripisaran tuolin pehmusteeseen. Bravo.

Huomenna menemme heti Mäntsälän eläinklinikalle progesteronitestiin. Haluan varmistaa missä vaiheessa juoksu on, jos se olisi vaikka alkanut jo aikaisemmin enkä olisi huomannut.
Ilmoitin uroksen omistajalle, että tietävät alkaa valmistautua meidän vierailuun.

Nyt on tosi jännä seurata tilanteen kehitystä, miten kauan juoksu kypsyy ja mitä kaikkea tapahtuu. Ja tärkein - saammeko parin kuukauden kuluttua perheeseen pieniä koiravauvoja.... IIIIK,ihana ajatus!

1. Melkein häät

OIJOI - meillä on haaveiltu pienistä koiranpennuista jo yli puoli vuotta. Monenlaista puuhaa asian toteutumiseksi on tehty, mutta ei ole tärpännyt.

Tänään oli vähällä tulla yllätyspentuja - meidän 6-vuotias Bella on juuri juoksussa ja nyt on kuumat päivät meneillään; hypitään ja häntää käännetään ja peffaa tarjotaan kavereille. Nartut tekevät tätä kaikkea toisilleen, kun urosta ei ole perheessä.

Yllättäen tulikin kyläilemään kasvattimme Fabian, parivuotias komea chihupoika ja emäntänsä Kirsti. Koirat oli juuri ulkona pihalla, kun he tulivat ja tuumasin että antaa koirien tavata vieraat. Tarkkana seurattiin mitä tapahtuu - Bella oli aivan riemuissaan, se varmaan luuli että nyt tuli hänelle sulhanen. Fabi oli myös heti juonessa mukana, koirat ihastuivat toisiinsa ensi silmäyksellä. Pyöriskelyä ja kosiskelua - mutta valitettavasti häiden pito piti keskeyttää ja kiikuttaa Bella sisätiloihin. Sitä ei voi enää saattaa kantavaksi, koska sillä oli viime pentueen yhteydessä paljon kiinnikkeitä kohdussa, se piti leikata. Eläinlääkäri sanoi silloin, että seuraava kerta voi ola kohtalokas ja päätimme ettei Bella enää saa pentuja. Voi voi, sääli, mutta haluamme pitää Bellan ilonamme.

Fabi-herra siirsi kosiskelunsa muihin kohteisiin, tyttöjähän meillä riittää. Mandi juoksi innokasta poikaa karkuun, samoin Emma. Vanhemmat ja itsevarmat Pipsa, Lilli ja Jade antoivat äriseviä rukkasia monet kerrat, mutta intoa Fabilla vain riitti.

Ja saatiimpa nähdä varsinainen ihmeellisyys - Fabi koitti laukaista tilannetta "omin käsin onneen"-periaatteella, se pisti etukäpälän mahan alle ja nykytteli siinä itsekseen. UPS. Eipäs olla tuommoista ennen nähty! Älykäs koira, ei voi muuta sanoa.

Fabi läksi kotiinsa neitoja ikävöiden. Tiedossa on ulvontaa ja vinkumista - toivottavasti se näkee kauniita unia Bellasta.