Yläkuvassa Jade, joka on klinikalla tiputuksessa.
Alakuvassa Mandi ja mahtava massu.
Huips, kun on taas aika lentänyt siivillä. Jade oli viikko sitten kipeänä ja Mandin maha kasvaa silmissä.
Jade, 6-vuotias narttumme, sairastui viikko sitten mahatautiin. Sillä oli ollut jo edellisenä viikonloppuna vähän löysä-maha-oireita ja olin soittanut eläinklinikalle päivystäjälle. Silloin hän neuvoi odottelemaan, koska semmoista tautia oli näillä seuduin liikkeellä. Se oireilu menikin ohitse ja luulin tilanteen parantuneen.
Kunnes viime torstaina koira äkisti oli ripuloinut ja oksentanut taas. Soitin tutulle eläinlääkärille, jonka vastaanotto oli menossa kiinni, mutta hän soitti apteekkiin vatsaa rauhoittavaa lääkettä. Läksin sitä hakemaan ja olin vain noin puoli tuntia poissa.
Kotiin tultuani istui Jade vesikupin vieressä ja huojui, hyvä että pysyi pystyssä. Ripulia oli tullut lattialle paljon lisää ja oksennusta moneen paikkaan. Muut koirat olivat ihmeissään. Jadesta näki, että se oli todella huonossa kunnossa, se hädintuskin jaksoi istua ja silmät oli puoliummessa, suusta vain valui sylkeä.
Soitin toiselle tutulle eläinklinikalle, Eläinklinikka Herttaan, jossa sattui onneksi olemaan tuttu lääkäri Hannu Ropponen. Siellä oli tietysti kaikki ajat varattuja, mutta onneksi hän sanoi että tulkaa vaan heti, kyllä hän jossakin välissä katsoo. Menin sinne Jaden kanssa kiireesti. Hannu katsoi Jadea heti ja laittoi sen tiputukseen.
Istuin siellä Jaden kanssa kaksi tuntia ja silittelin sitä kun se oli tipassa. Sen vointi alkoi selvästi parantua. Otettiin verikokeita ja röntgenkuva. Vierasesineitä ei näkynyt, eikä onneksi mitään muutakaan suolistossa, esim. kasvaimia. Olin ihan helpottunut, olin jo ollut varma, että ollaan viimeisellä matkalla...
Hannulla oli hirmuinen kiire siellä, välillä oli neljäkin potilasta yhtäaikaa eri huoneissa tutkittavana. Me olimme viides...
Kolmen tunnin jälkeen Jadelta sai ottaa tiputuksen pois ja minua pyydettiin viemään sitä ulos pissalle, että saisimme virtsanäytteen. Minä sain mukaan pitkävartisen soppakauhan - nerokas keksintö pienen koiran pissanäytteen ottamiseksi!!! Näytteen saaminen onnistui ja vein sen tutkittavaksi.
Ulkona pissanäytteen otto herätti ansaittua huomiota - ohi kulkeva mieshenkilö pysähtyi ihmettelemään ja nauramaan kanssani, kun puuhasin kauhan kera.
Odottelimme klinikalla taas toista tuntia, kunnes he saivat kaikki muut potilaat katsottua, olimmehan me tulleet ihan ylimääräisenä. Onneksi minulla sattui olemaan laukussa suolapähkinöitä, alkoi itselle tulla jo nälkä ja nakertelin niitä odotellessa, hörpin vettä kraanasta. Ystävällinen hoitaja toi minulle suuren lasillisen tuoremehua!!! Jadekin oli selvästi paremman oloinen saatuaan nesteytystä, mutta ei se mitenkään hyvässä kunnossa vielä ollut.
Viimein Hannu pääsi meidän luoksemme. Hän kertoi että tulokset olivat vähän ristiriitaiset. Verensokeri oli korkealla, samoin pissanäytteen sokeriarvo. Tulehdusarvotkin olivat nousseet. Hän pohdiskeli pitkään mitä tehdä. Jade sai sitten antibioottipistoksen ja -kuurin, ja seuraavana päivänä meidän piti tulla uudestaan verensokerin tarkistusta varten. Jos sillä olisi vielä uudestaan kohonneet arvot saattaisi sillä olla sokeritauti. Insuliinia ei vielä pistetty, kunnes otetaan kontrolliarvot.
Kotiin päästyä Jade jo söi vähän erityistä herkän vatsan ruokaa. Sitten se kävi nukkumaan, eikä oireita enää tullut.
Seuraavana päivän kokeissa ilmeni että kaikki arvot olivatkin ihan normaalit. Verensokeri sekä virtsan sokeriarvot ihan hyvät. Luultavasti kyseessä oli ollut paha suolistoinfektio niin, että kaikki oli pienessä elimistössä mennyt vähän sekaisin. Eläinlääkäri teki tällä kertaa vielä ultraääni tutkimuksen kohdun puolelta ja hän totesi, että siellä näkyi märkäkohtuun viittaavia muutoksia.
Tosi hyvä ettei ollutkaan sokeritautia, olisimme joutuneet pistämään Jadelle insuliinia joka päivä sen koko loppuelämän ajan...
Jatkaisimme antibioottikuuria ja Jade pitäisi leikata mahdollisimman pian. Saimme viikonloppuna sovittua leikkausajan tutun ja luotettavan Anne Lipiäisen kanssa, hän leikkaisi Jaden 5.9.
Toivottavasti se pysyy kunnossa, nyt esim. perjantai-aamuna sen maha on taas vähän oireileva, eikä se syö ja maha pitää kurnivaa meteliä. Piti laittaa puolipakolla nutriplussaa suuhun.
Mandille maistuu ruoka
Mandi-nartun odotus on edistynyt jo loppupuolelle. Se on voinut koko ajan tosi hyvin. On ollut IHANA hoitaa narttua, joka ei temppuile ruoan kanssa vaan syö kaiken ja vielä lisääkin.
Aikaisemmin olen ollut monien odottavien narttujen kanssa tosi turhautunut, kun niille tuli ruokahaluongelmia tiineyden aikana.
Mandi on syönyt hankkimaani emoruokaa tiineyden 42.päivään asti ja sitten siirryin vähitellen antamaan sille pikkupentujen ruokaa. Aivan viime aikoina olen lisäksi antanut sille tuoretta hyvää jauhelihaa, josta se pitää kovasti. Tässä vaiheessa, kun viimeinen viikko on alullaan, ei mahaan enää mahdu niin paljoa kerralla ja ruoan on hyvä olla todella ravitsevaa. Piimä maistuu aina jälkiruokana.
Juttelin viime viikolla toisen tutun eläinlääkärin kanssa odottavan nartun ruokinnasta. Kysyin miten paljon sille oikein voi antaa ruokaa, kun tämä söisi varmaan vaikka hevosen.
Muistin kun joskus vuosia sitten eräs kokenut kasvattaja varoitti minua, että älä anna nartulle liikaa ruokaa, ettei pennut kasva liian suuriksi... tuo neuvoi tuntui kyllä tosi oudolle, mutta oli jäänyt kuitenkin pyörimään takaraivoon. Ehkä hänellä tarkoituksena oli estää chihun pentujen kasvamista liian suuriksi, että niiden olisi helpompi syntyä - mutta onko tuollainen neuvo enää nykyaikaa? Ainakin se tuntui kummalliselta...että pitäisin odottavaa nartua nälässä. En ole koskaan niin tehnyt, mutta kohdalleni on aikaisemmin osunut monia narttuja, joiden ruokahalu on tiineysaikana ollut huono että olen päinvastoin joutunut keksimään keinoja miten sen saisi syömään.
No, kuten odotinkin, neuvoi tämä chihuista paljon tietävä sipoolainen eläinlääkäri Marja Kosonen antamaan ruokaa emolle paljon, tietysti sen verran kuin se syö. Kun pennut ei vielä ole kovin suuria, mahtuu koiran mahalaukkuun enemmän ruokaa, ja etenkin kun Mandi ei ole ollut mitenkään lihava, voi ruokaa antaa kunnolla.
Tietysti, noinhan sen pitää olla. Mutta nyt kun synnytyksen aikoihin on enää viikon päivät, vievät pennut jo enemmän tilaa mahassa ja ruokaa ei mahdu niin paljoa kerralla.
Olenpa ollut huomaavinani Mandilla jo pieniä oireita närästyksestä, joka voi olla odottavalle äidille/emolle todella painajaismainen oire. Annoin sille äsken pienen määrän närästyslääke Antepsinia, sekin sipoolaiseläinlääkärin ansiokas neuvo joka on aikaisemminkin tepsinut. Ja tepsi nytkin, taas hujahti lautasellinen pentunappuloita höystettynä jauhelihakimpaleella - kaikki hävisi alta aikayksikön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti