Mandi-emon massu kasvaa huimaa vauhtia. Nyt se ei enää kunnolla mahdu pesään nukkumaan, ja etsii unipaikan lattialta.
Viimeinen odotusviikko on alkamassa ja viimeisellä viikollahan pennut kasvavat reilusti kokoa.
Olen niin onnellinen Mandin tiineysajan helppoudesta, on niin ihanaa kun emo syö hyvin, ei oksentele eikä kieltäydy ruoasta - sellaista on aikaisemmilla nartuilla ollut monta kertaa. Se oli hermoja raastavaa, kun emolle pitäisi saada ravintoa sisään, eikä se suostu syömään mitään. Joskus on pitänyt harrastaa lievää pakkosyöttöä.
Eläinlääkäri Marja Kosonen neuvoi antamaan emolle nestemäistä Antepsin-närästyslääkettä (ihmisten lääke apteekista) ruiskulla vähän suuhun. Hän arveli, että pennut voivat painaa emon vatsalaukkua niin, että sitä närästää kovasti eikä sen takia ruoka maistu. Huomasin tätä kokeiltuani, että se usein auttoi. - Tuohan on tuttua myös ihmis-emoille raskauden loppuvaiheen vaivoista.
Mandilla ei ole ollut tuota syömättömyys-episodia - ainakaan vielä. Eilisiltana huomasin, että se röyhtäisi, ja arvelin että nyt sitä ehkä alkaa närästää. Annoin puoli millilitraa Antepsinia ja sen jälkeen ei mitään muuta ole ilmennyt.
Toivottavasti tämä loppuaikakin menisi hyvin. Tässä alkaa jo jännityskerroin kohota...
Pentuja kysellään jo
On muuten tullut jo muutamia pentukyselyjä. Laitoin vastoin tapojani kotisivuille Pennut-sivulle tiedotteen jo kesällä, että "-ehkä syksyllä saamme pentuja, jos kaikki onnistuu-".
Yksikin soittaja kertoi sen tiedotteen nähneensä ja kysyi mikä on tilanne. Olen ottanut muistiin muutaman soittajan yhteystiedot, mutta en ole luvannut mitään, koska en halua sitoutua mihinkään ennen pentujen syntymää. Tosin yhdelle tutulle rouvalle olen lupaillut pentua jo pidemmän aikaa, koska tiedän, että pentu pääsisi tosi hyvään kotiin toisen kivan chihun kaveriksi.
Mutta odotellaan vielä ja pidetään peukkuja, varpaatkin pystyssä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti