Pennut hortoilivat ulos pesästä, vaikka ei ollut silmätkään auki, piti laittaa kulkuaukon reunaa korkeammalle. Emolle maistuu ruoka ja pentuja jo vähän kiinnostaa hyvät tuoksut.
Pennut ovat nyt jo 12 päivän ikäiset ja painavat kumpikin reilusti yli 400g. Täytyy sanoa, että ovat kyllä aika pullukoita! Ja välillä en malttaisi olla poissa niiden pesän ääreltä, ne ovat niin kauniita!!!
Odotan jo innolla milloin silmät aukeaa, varmaan lähipäivinä se tapahtuu. Sitten alkaa vielä paremmin hahmottaa minkänäköisiä ne ovat. Kyllä on odotukset nyt korkealla!
Emo hoitaa pentuja esimerkillisen hyvin. Se saa neljästi päivässä vahvaa ruokaa ison kupillisen ja hyvin maistuu kaikki. Lisäksi annan sille monta kertaa päivässä piimää, joka myös häviää hetkessä. Vahvan ruoan ansiosta - ja mitkä kaikki muut asiat siihen vaikuttaakin - pennut ovat kasvaneet hyvin. Ne ovat pulleita, mutta jänteviä eikä yhtään lötköjä.
Tähän asti Mandi on murissut muille koirille, kun olen vienyt sitä ulos. Muut ovat kunnioittaneet sen yksityisyyttä eivätkö ole edes pyrkineet ulos sen kanssa. Pari päivää sitten tapahtui muutos, se alkoi pyrkiä aidan yli ja halusi jäädä muiden koirien seuraan. Ne menivät sitten kaikki porukalla ulos asioimaan, eikä Mandi ollut enää yhtään vihainen kenellekään. Roosa-tytär oli onnessaan kun emo tuli "takaisin" ja Roosa käveli ulkona koko ajan Mandin perässä. Mandi tosin ei siitä paljoa piitannut, mutta ei ollut enää vihainen. Roosa parka sai tässä prosessissa itsenäistymisen tehokuurin.
Pentujen nimiä on ollut taas hauska keksiä. Olin ajatellut jo etukäteen, että jos tulisi suklaanväristä tyttöä, tulisi jonkun nimeksi Coco.
Minulla oli nuorena tyttönä ihana siamilainen kissa, jonka nimi oli Coco. Olin silloin lukenut salapoliisiromaaneita, joissa riskosarvoitusten ratkaisevassa roolissa oli siamilaiskissa Coco, ja halusin omalle kissalleni sen ihanan nimen.
Nyt tyttö on siis Coco. Se käy hyvin, koska se on aivan tumman kaakaon värinen.
Pojalle ajattelin ensin ihailemaani nimeä: Burre. Kysyin ystävältäni Jaanalta, jolla oli ollut Burre-niminen chihupoika, että saisinko ristiä poikapennun tuolla, hänen keksimällään nimellä. Hänen Burrensa valitettavasti siirtyi jo pari vuotta sitten ilmavoimiin, mutta ihastelin aina Burren kivaa nimeä. Jaana sanoi, että tottakai nimeä saa käyttää ja aloin ensin kutsua poikaa Burreksi.
Mutta - aina tulee jokin hassu juttu - pentu on pullea kuin pieni suklaapapu ja sitä tuli kutsuttua nimellä - "pikku papu".
Siitä tulikin nimi Papu - meillä oli myös vuosia sitten superihana persoona Birman Pyhä kissa Pablo, jonka kutsumanimi oli Papu. - Ja kun kerran toiselle pennulle tuli kissan nimi, olisi kai ihan hauskaa, että toinenkin saisi edesmenneen kissamme nimen.
Siispä poitsu on nyt Papu.
Coco ja Papu ovat tietysti kutsumanimiä, saa nähdä minkä aikaa ... kun/jos pentu siirtyy toiseen kotiin siellä voidaan hyvinkin antaa uusi nimi (jos ikinä raaskin kummastakaan luopua...).
Tietysti rekisterinimiäkin olen jo alkanut miettiä - mutta sen päätän vasta kun pennut ovat vähän isompia ja niiden luonnekin on tullut paremmin näkyviin, että voi kuvitella minkälainen nimi sopii kunkin pennun loppuelämän viralliseksi nimeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti