Mandi röntgenissä - kolme pentua näkyvissä - hiio-hoi.
Maavara alkaa käydä pieneksi, kun massu senkun pullistuu.
Nyt on Mandin tiineyden 56.päivä. Sen kanssa käytiin röntgenkuvissa ja eläinlääkäri arvioi pentuja olevan kolme. Röntgenkuvassa tosiaan näkyy kolme pyöreää kalloa ja pitkät selkärangat jatkeena. Vähän aikaa arvottiin olisiko kuitenkin vielä neljäs, kun näytti siltä, että olisikin vielä yksi ylimääräinen selkäranka - mutta eläinlääkäri päätyi ettei kuitenkaan ole kuin kolme.
Facebookissa käytiin sitten keskustelua siitä montako pentua kuvassa näkyy (laitoin tietysti rtg-kuvan sinne, heh) ja innostuttiinpa käymään keskustelua myös siitä onko koiraa tarpeellista käyttää näissä ultra- ja röntgenkuvissa. Joku kokenut ja varma kasvattaja tuumasi ettei hän käytä kuin poikkeustapauksissa, ettei tule liikaa säteilyjä koirille...
Olen joskus tuuminut samaa asiaa ja kysynyt röntgenalan erikoislääkäriltä minkä verran säteitä yhdestä kuvauksesta tulee, ja hän sanoi ettei paljon mitään, huomattavasti vähemmän kuin päivittäin on nykyään elinmpäristössämme erilaisia magneetti- yms. säteilyjä.
Tuo kuvaamisen tarpeellisuus on tietysti makuasia, tuskin kukaan pystyy sanomaan varmasti miten pitäisi, tai ei-pitäisi tehdä. Ehkä lienee kyse ajatustavan erilaisuudesta, siitä käytetäänkö saatavilla olevia lääketieteellisiä palveluja hyväksi, vai pysytäänkö luonnonmukaisissa keinoissa. Molemmilla on varmasti hyvät puolensa, mutta eivät mielestäni sulje toisiaan pois.
Eri asia on sitten semmoinen ilmiö, että joillakin eläinlääkäreillä saatetaan joskus - ehkä - suositella ja tehdä turhiakin tutkimuksia, ehkä hoitojakin... Ikävä sanoa, mutta ehkä rahan takia.
Tyttäremme hevosen pito oli vähällä koitua tolkuttoman kalliiksi, kun hevoselle suositeltiin hevosklinikalla kalliita tutkimuksia, annettiin ymmärtää että laboratoriokokeissa olisi huolen aihetta, jota pitäisi lisää tutkia. Hintaakin tutkimuksilla olisi ollut satoja euroja.
Järjen käyttö ei ole kielletty - tytär kysyi jalat-maan-pinnalla-olevaksi tietämältään eläinlääkäriltä mitä tehdä. Tämä katsoi koetuloksia ja tuumasi ettei tuloksissa ole mitään vikaa, ihan tavallisia hevosten labra-arvoja. Heppaa ei viety kalliiisiin tutkimuksiin ja hyvin menee. Tosi ikävää, mutta samasta paikasta oli muillakin vastaavia kokemuksia.
Nyt Mandin kanssa sitten odotellaan ... Matokuurin jälkimmäinen satsi meni Mandin kurkusta alas, samoin kuin SUURI määrä ruokaa, joka päivä. Sanotaan, että viimeisillään odottavan emon mahalaukkuun ei mahdu paljoa ruokaa, mutta meidän emo kyllä vetäisee ison kipollisen joka kerta - viidesti päivässä.
Tänään olin jo huolissani kun olin työasioissa pois kotoa melkein 6tuntia - oli kova kiire kotiin varmistamaan että kaikki on hyvin. Huomisesta lähtien ei koiraa jätetä yhtään pitemmäksi aikaa ilman valvontaa, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Vaikka normaalisti synnytyksen alun kyllä voi tietää ennakoivista merkeistä, niin silti olen mieluummin liika varovainen, kuin liika vähän.
Ylihuomisesta lähtien olen viikon lomalla ja Mandin seurana ja apuna kun H-hetki koittaa.
HUomenna aloitan lämmön mittaukset, että saadaan kunnon peruslämpö ja sitten voi seurata miten se muuttuu. Emollahan ruumiinlämpö laskee kokonaisella asteella noin vuorokautta ennen synnytyksen alkua ja tämä on hyvä keino ennakoida milloin se alkaa. Tosin aina ei "saa kiinni" sitä laskua, se ei välttämättä kestä kovin pitkää aikaa. MUtta onneksi Mandilla oli viimeksikin selvät oireet, pedin raapimista, läähätystä, pyörimistä - kun synnytys alkoi.
Aina näitä oireita ei ole - yksi eläinlääkäri kertoi, että hänellä oli nuori narttu, jonka synnytystä hän odotteli ja katseli tv:tä. Mitään ennakkomerkkejä ei ollut näkynyt, yhtäkkiä koira vaan alkoi ponnistaa pentua lattialla television edessä...
Kävin illalla hakemassa - onneksi löytyi - uuden puhtaan pahvilaatikon Mandia ja pentuja varten. Katselin sillä silmällä myös muovikaukaloita, joita monet käyttävät emojen petinä, mutta lemmikkikaupassa ei ollut sopivan kokoisia.
Kunnon tukeva pahvilaatikko on mitä parhain tuohon tarkoitukseen, sen reunaan voi veitsellä muotoilla sopivan kulkuaukon, ja laitan sisään alimmaiseksi kontaktimuovia ja siihen patjan. Jos on kylmät säät, laitan reunaan vielä lemmikkilämmittimen, semmoisen neliskulmaisen miedon lämpötyynyn. Asumme vanhassa talossa ja lattiarajassa voi olla kylmä, vaikka vedolta suojataankin.
On hassu olo, vähän jännittää miten kaikki menee ja toisaalta on iloinen ja innostunut olo, kohta toivon mukaan meillä piipertävät pikkupuppelit...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti