Mandi kulkee ulos kuljetusboksissa, se ei tykkää, jos kannetaan sylissä eikä
halua tavata muita perheen koiria nyt kun on pentuja. Se murisee varoittavasti muille aina matkan varrella.
Aamulla klo 7 Mandi tuli viereeni - nukun yhä pentuhuoneessa patjalla - ja nuoli kasvojani. Sillä oli jotakin asiaa, kuten edellisinäkin aamuina samaan aikaan. Pisihätä.
Nousin ja päästin Mandin kuljetusboxiin, kannoin ulos pihalle. Muut koirat ovat jo oppineet, että Mandi ei tykkää niiden tulevan samaan aikaan ulos, ja uskovat kun kiellän. Kukaan ei pyrikään ulos samaan aikaan, ei edes Mandin vuoden vanha pentu Roosa, jolla oli alussa tosi vaikea ymmärtää miksi emo ei halua ottaa häntä luokseen. Roosa oli alussa tosi surkeana ja vinkui ihmeissään kun ei päässyt emon luokse, mutta nyt sekin on jo tottunut.
Meille on kehittynyt Mandin kanssa toimiva systeemi, se on tosi fiksu koira. Kun sillä on vessahätä, se nousee pentulaatikosta ja siitä huomaan että se haluaa ulos. Aivan ensimmäisinä päivinä tosin se piti kantaa ulos, se ei olisi raaskinyt erota pennuista hetkeksikään. Sitten tuli kauhean pitkät pissat ja isot kikkaraiset, kun se oli pantannut.
Nyt se jo lähtee liikkeelle vapaaehtoisesti, mutta heti asioimisen jälkeen on kova kiire sisälle. Pentuhuoneen nurkassa on kyllä sanomalehtiä, jos tulee kova hätä, mutta se on tehnyt pissat siihen vain yhden ainoan kerran heti synnytyksen jälkeen.
Annan sille ruokakupin myös pentulaatikkoon. Se alkoi syödä hyvin heti synnytyksen jälkeen. Ensialkuun annoin sille kevyempää, mutta ravitsevaa kana-riisiruokaa, ja vähitellen siirryin antamaan nappuloiden seassa pentumoussea ja sitten myös jauhelihaa nappuloiden kanssa. Aina ruuan jälkeen se saa piimää ja välillä raejuustoa. Emonmaidon vastike olisi emolle hyvä kalkin lähde, mutta Mandin maha ei kestä sitä.
Aivan uskomatonta, ettei Mandin maha mennyt missään vaiheessa sekaisin, vaikka se söi yhden istukan. Emojenhan annetaan usein syödä istukkaa (syövät mielellään vaikka kaikki), koska uskotaan istukassa olevien hormonien edistävän maidontuotantoa. Mutta joillakin nartuille menee maha sekaisin tästä, istukka on sen verran tuhtia ainetta.
Olen ollut nyt viikon "mammalomalla", olin varannut virkavapaan jo kun tiesin että olisi pentuja tulossa. Tämä on ollut aiheellista, onneksi siihen on mahdollisuus - kiva pomo ja hyvät sijaisjärjestelyt. Kenellekään ei tule vahinkoa, paitsi lovi minun kukkarooni.
Huomenna lähden taas mukaan työelämään. Pentujen ja emon kanssa on kaikki sujunut jo hyvin, että voin hyvällä mielellä olla kotoa poissa muutaman tunnin. Onneksi olen sellaisessa työssä, että poissaolosta ei tule pitkää, enimmillään viisi-kuusi tuntia, ja senkin aikana puolisoni käy puoliltapäivin kotona syömässä, samalla katsoo tarvitaanko pentuhuoneessa jotakin (tietysti myös muiden koirien asiat hoidetaan =). Monena päivänä työtäni on vain pari tuntia kerrallaan plus puolen tunnin työmatka suuntaansa, olen lukiossa lehtorina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti