Mandi kokeilemassa jo synnytysasentoa.
Viikonloppu meni odottelun merkeissä. Joka ilta olin varma, että ensi yönä se synnyttää. Mittasin lämpöjäkin silloin tällöin, mutta ei tullut sitä asteen lämmönlaskua. Niinpä hurahti koko viikonloppu ihan normaaleissa merkeissä, mitä nyt Mandi vähän välillä innostui petiä raapimaan.
Mutta tänä aamuna, maanantaina 12.9 se käveli eri tavalla, enemmän vaappuen, kuin olisi kipeä masu. Mittasin siltä lämmön ja sain lukeman 37,0. Nyt siis on se asteen lämmönlaskun aika, ehkä se oli aikaisemmin aamusella vielä vähän matalammallakin.
Mandi kuitenkin söi aamulla hyvän annoksen StarterMoussea, pikkupentujen mousse-ravintoa, joka on tuhti energiapaketti. Tarjosin sille vielä sen herkkua, raejuustoa, mutta se ei enää käynyt. Ulkona se kävi monta kertaa ja näytti tyhjentävän itsensä varsin perusteellisesti.
Päivällä yhden maissa ruokaillessamme se tuli pentuhuoneen aitauksen viereen kuin olisi nälkä, ja tarjosin sille ruokaa. Se ahmaisi ihmisten spagettia (vähällä kastikkeella) ison annoksen ja vieläpä raakaa jauhelihaa päälle rutkasti. Sitten taas nukkumaan.
Yleensä narttu lakkaa syömästä kun synnytys lähestyy - Mandi tosin viime vuonnakin synnytysaamuna söi ison annoksen ruokaa, että tällä kohdalla kaikki "säännöt" ei aina päde...
Päiväkirjaa
Nyt on kello noin 15.30 ja se on alkanut raapia petiä reippastikin aina välillä. Sitten se taas ottaa nokkaunet. Petaaminen on tyypillinen merkki synnytyksen alkamisesta. Lienee meneillään avautumisvaihe.
Olen siis nukkunut pentuhuoneessa patjalla jo monta yötä, että kuulisin jos se alkaisi synnyttää. Pari viime yötä on mennyt rauhallisesti.
Olin laitellut synnytyksessä tarvittavia välineitä valmiiksi pöydälle jo ennen viikonloppua. Tein uuden pentusängyn isosta tukevasta pahtivaatikosta.
Aloin kuitenkin miettiä, että tuo laatikko taitaa olla liian suuri, ja olin hakenut kaupasta jo toisenkin vähän pienemmän laatikon. Laitoin sen valmiiksi nyt, leikkasin reunoihin kulkuaukon ja laitoin sisälle pohjaan kontaktimuovin ettei pahvi kostu pohjasta.
Uskomatonta - eläinklinikka Hertasta soitti juuri eläinlääkäri Anne Lipiäinen, luottoeläinlääkärimme, ja kysyi joko pentuja on syntynyt. Puhuimme hänen kanssaan viimeksi lautantaina, kun hän päivysti.
Hän sanoi olevansa tänään töissä illan, jos vaikka tulisi jotakin minkä takia tarvitsisimme lääkäriä. Aivan uskomatonta!!! Helpottava tietää, että jos jotakin pulmaa tulee pääsisimme sinne hänen luokseen. Ja miten ihana että on tuollainen eläinlääkäri joka välittää!!!!
Klo noin 16 Nyt Mandi on jo ottanut hampaat avuksi petin tamppaukseen, raapii ja petaa ja vetää patjaa hampailla. Petaaminen ja raapiminen ovat yleensä merkki synnyttämisen lähestymisestä.
Klo 18 maissa - Iltapäivän aikana Mandi nukkui ja keräsi voimia. Nyt taas pontevaa raapimista ja petausta. Nyt ei tarjottu ruoka enää maistu.
Klo noin 20 - Nyt se vaan nukkuu eikä mitään tapahdu, taitaa tulla pitkä yö - no, nyt taas raapiminen alkoi entistä pontevammin.
Klo 20.30Nukkuu, raapii välillä petiä, söi mojovan annoksen jauhelihaa... Saattaapi tulla pitkä yö.... Mutta alkoi tunti siten läähättää välillä, se toisaalta kertoo asian edistymisestä. Ei auta kun odottaa...Onneksi telkkarista tulee Good Wife...
Klo noin 23
Mandin vatsa menee kovaksi tasaisin väliajoin ja se tulee silloin lähelle, silitän pehmeästi mahaa. Se läähättelee, kuopii petiä ja välillä nukkuu.
Keitin ison kupillisen kahvia itselleni ja annoin Mandille reilusti NutriPlus geeliä, että sen verensokeri ei laske ja se pysyy voimissaan, kun ei enää syö.
Kohta vaihtuu jo vuorokausi, ei pennut varmaankaan ehdi syntyä tänään vaan huomenen puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti